Mustikkaretkellä vauvan kanssa

Mustikat on kerätty ja on evästauon aika.

Mustikat on kerätty ja on evästauon aika.

Itä-Suomessa tämä kesä näyttää olevan aivan mahtava marjasatokesä. Vettä on riittänyt, ja lämpöäkin tarpeeksi kasvien kasvuun. Yksivuotiaan hoidon ja marjankeruun yhdistämisessä on kuitenkin oma järjestämisensä. Useimmiten käy niin, että Tomppa lähtee metsään ämpärin ja poimurin kanssa, ja minä olen sen ajan mökillä.

Viime viikolla onnistuimme viimein tekemään hyvän marjareissun koko perheen voimin. Kävimme tekemässä vuosittaisen kierroksen toisella puolella mökkikuntaa sijaitsevalla metsätilallamme, ja otimme mustikkaämpärit mukaan.

Metsäplänttimme on ihana: männikköinen pikkuharju, kappale lammenrantaa, vähän puronvartta. Sinne ajaminen vain on oma seikkailunsa. Ostimme Lamminsyrjän tilan pari vuotta sitten, mutta vieläkin joudun toimimaan kartanlukijana, jotta osaamme kulkea sinne lukuisten pikkuteiden ja niiden risteysten kautta. Sielläpä olimme kuitenkin lopulta, auringonpaisteisella harjulla. Marjoja näkyi heti joka puolella, tosin alkuun variksenmarjoja, jotka nekin ovat herkullisia.

Asetin yksivuotiaan Valokin istumaan sammaleelle vähän mietteliäänä siitä, kuinka saamme hänet viihtymään marjareissun ajan. Muistin, kuinka Taito samanikäisenä oli äärimmäisen varovainen vieraissa paikoissa, eikä ulkoilmassa suostunut hievahtamaan paikoiltaan minnekään. Huoli oli turha, sillä nuorimmainen alkoi heti tutkia ympäristöään, etsiä suuhunsa marjoja ja siinä sivussa käpyjä ja oksanpalojakin.

Kantorepun käyttökin onnistui ihan hyvin, tosin marjanpoiminnasta ei tahtonut tulla mitään sen takia, että selässämatkaaja vaati saaliista oman osuutensa. Toinen käteni oli sen vuoksi kiinni marjatarjoilussa. Männikössä tuuli onneksi leyhytteli hyttyset tiehensä, toisin kuin alhaalla lammen rannalla.

Välillä vaihdettiin lastenvahtivuoroa. Yksi meistä oli koko ajan kiinni lastenhoidossa, mutta oli kuitenkin mukavampaa hoitaa vahtivuoroa hienossa säässä ulkoilmassa kuin sisällä. Valokistakin näkee, että hän nauttii kovasti kauniista ympäristöstä. Taito taas juoksenteli ympäriinsä poimurin ja ämpärin kanssa ja onnistui käyttämään poimuria nelivuotiaaksi yllättävän hyvin.

Lopuksi oli mukava istua auringossa sammalen päällä syömässä eväitä mustikoiden kyytipojaksi. Tästä taitaa muodostua jokavuotinen perinne: mustikka-aika on hyvä aika käydä katsomassa, mitä omilla mailla on vuoden aikana tapahtunut.

-Piia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: