Kiinteitä ruokia kotikonstein

Vauvoilla kiinteisiin ruokiin tutustumisaika on jossakin neljän kuukauden ja kuuden kuukauden iän välimaastossa. Me olemme aloittaneet molemmilla lapsilla kiinteät pöperot jo suunnilleen neljän kuukauden iässä, sillä vahvemman ruuan tarve on paljastunut yöheräilyjen tihentymisestä. Vauva on myös alkanut katsoa ruokia jotenkin sillä silmällä, että niitä olisi syytä tarjota. Valokki on unelmanukkuja, yksi herääminen yöllä syömään ja sitten taas unta palloon ilman enempiä hyssytyksiä. Kun heräämisiä alkoi tulla toinenkin, oli aika kaivaa muistista, mitä ruokia vauvoille oikein tarjottiinkaan.

Banaania, kypsennettyä porkkanaraastetta, palsternakkamössöä, mustikkasosetta, kaurapuuroa erilaisten marjojen ja hedelmien kanssa, kalaa kattilanpohjalla kypsennettynä, omenaa, päärynää ja vaikka mitä muuta. Ruokavaihtoehtoja on ollut helppo keksiä. Usein vain käy niin, että aterian ajankohdan huomaa vasta silloin, kun ruuan pitäisi olla lautasella jo. Silloin on helpoin napata banaani tai leikata omenasta kalotti, ja hiertää siitä lusikalla valmista sosetta vauvan suuhun. Se on helpompaa kuin valmiit soseet, ei jää purkkiakaan kierrätettäväksi. Ruuan jälkeen annamme vielä muutaman lusikallisen vettä kyytipojaksi.

Omenaa on helppo hiertää lusikalla vauvalle ruuaksi.

Omenaa on helppo hiertää lusikalla vauvalle ruuaksi.

Tavallinen kaurapuurokin on kelvannut vauvalle hyvin parin kokeilukerran jälkeen. Puurosta saa mukavan pehmeää, kun sekoittaa hiutaleet jo kylmään veteen, lorauttaa sekaan vähän ruokaöljyä ja kuumentaa puuron samalla hämmennellen. Sitten hauduttelua kannen alla, ja ruoka on valmis. En ole oikein hahmottanut, miksi myydään erillisiä vauvojen puuroja.

Olin kovasti kiinnostunut myös sormiruokailusta, jossa vauva syö itse aktiivisesti. Perinteinen lusikkaruokinta vain alkoi toimia Valokilla niin helposti muutaman yrityksen jälkeen, etten ole vielä saanut etsittyä sormin syömisestä lisätietoja. Useimmat ruuat maittavat ja vauveli imeskelee lusikallisen toisensa jälkeen. Vahvempien pöperöiden myötä saatiin palattua takaisin entiseen unirytmiin. Nukahtaminen kyllä on hiukan vaikeutunut, sillä vatsan sopeutuminen kiinteisiin vie aikansa.

Olemme kyllä toisinaan antaneet vauvalle imeskeltäväksi appelsiinilohkon tai mangosiivun, kun vauva istuskelee sylissä ja ruokapalasta pystyy pitämään itse kädellä toisesta päästä kiinni. Välillä vauva onnistuu nirhaamaan appelsiinista isomman palan irti, ja klumpsis, se menee alas vähän kakistellen. Kuinkahan paljon vauvan puolesta pitäisi tehdä valmiiksi, vai voinko luottaa siihen, että se osaa itsekin säädellä ruokapalojensa kokoa?

-Piia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: