Kolmevuotias muistaa luontoelämykset

Jopas jotakin, kolmevuotiashan muistaa yhteisiä luontoelämyksiä jopa vuoden takaa! Tämän huomasin, kun hän ulkona kävellessämme pyysi päästä taas katsomaan sieniä takapihan metsään. Kävimme siellä kääpiä ja muita sieniä katsomassa muutaman kerran vuosi sitten, enkä muista, että retkiä olisi juurikaan muisteltu siinä välillä. Jännää, että lapselle sellainen asia voi olla merkityksellinen, jonka tärkeyttä ei juuri tapahtumahetkellä huomaa. Kyllä hän ihan iloisena katseli sieniä silloin kaksivuotiaana, mutta en arvannut, että se olisi mikään erityinen elämys.

Lähiluonnon muistikuvia pitkän ajan takaa on löytynyt paljon muitakin: esimerkiksi naapuripihan heinittyneellä hiekkalaatikolla seikkaillutta leppäkerttua on kaivattu, samoin muurahaisten pietaryrtin varressa ollutta kirvalaidunta, jota ihmettelimme keväällä lähileikkipuiston kyljessä.

Kaupungin yli-innokkaaksi yltyvä lähiympäristön siistiminen on asettanut omat esteensä lähiluonnon tutkimiselle. Yritäpä tunnistaa kasveja lapsen kanssa, kun minkään ei anneta rehottaa vaan jopa metsämäisen lähiöpuiston kasvillisuus leikataan nurmikoksi. Lisäkiukkua aiheuttaa, että tämä tehdään verorahoillani, tai oikeastaan lasten verorahoilla, sillä kaupunki ottaa joka vuosi lisää velkaa. Perjantaina kaadettiin kotikatumme pihlajat ilman ennakkovaroitusta. Kolmevuotiaan parku oli sitä luokkaa, että teki mieli soittaa kaupungin Rakennusvirastoon ja pyytää rauhoitusapua.

Kaatuneilta puunrungoilta voisi tunnistaa kääpiä, sammalia ja monenlaista muutakin, jos puunrunkoja ei kuljetettaisi pois. Läheisessä yksityisessä kartanopuistossa Herttoniemessä sentään on sekä komeita maatuvia puunrunkoja että harkiten jätettyjä luonnonkasveja. Ja puisto on komea, ne eivät ole mitenkään viihtyisyydestä pois.

Viime syksynä kirjoitin, miten kylvimme Taiton kanssa tammenterhoja takapihan metsään. Samalla hautasimme sinne hevoskastanjoita, joita putoaa etupihan puista. Nyt sientenkatselureissulla etsiskelin uteliaana puuntaimia. Tammentaimia ei löytynyt, mutta hevonkastanjapuuntaimia oli kaksi, toinen sellaisessa paikassa, se voisi olla minun jäljiltäni. Jaksaisikohan se jatkaa kasvuaan isoksi puuksi? Olemme pian muuttamassa pois, mutta voisimme käydä myöhemminkin katsomassa omaa jälkeämme vanhan kotitalon pihalla.

-Piia

Minun jälkeni maailmassa: hevonkastanjan taimi on ilmestynyt metsään, jonne vuosi sitten kätkimme hevoskastanjoita ja tammenterhoja.

Minun jälkeni maailmassa: hevonkastanjan taimi on ilmestynyt metsään, jonne vuosi sitten kätkimme hevoskastanjoita ja tammenterhoja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: