Nimi lapselle ja juhla

Tämä vuosi on ollut mahtava satovuosi. Äitini kasvimaa puski monenlaisia herkkuja porkkanoista fenkoleihin, metsät olivat täynnä marjoja ja sieniä. Perunaa tuli niin paljon, ettemme tiedä, mihin sen kaiken kanssa joudumme. Niinpä syksyn satokausi oli luonteva teema myös nuorimmaisemme nimenantojuhlan tarjoiluille. Yritimme löytää tasapainon riittävän juhlavuuden ja vauvaperheen ajankäytön välillä. Vieraiksi kutsuttiin tälläkin kertaa molempien lähisukulaiset, tädit, sedät, serkut, omat ja lapsen kummit, mistä kertyi parisenkymmentä paikalle saapunutta vierasta.

Varasimme ruuanlaittoon yhden päivän, mikä tuntui sopivalta vaivannäöltä. Itäsuomalaisen painotuksen mukaan rakentunut ruokalista piti sisällään ainakin perunarieskoja, sienisalaattia, juustoja, herneitä ja kik-herneitä, marjapiirakkaa, porkkanakakkua, tiikerikakkua ja pikkuleipiä. Lisäsimme vieraiden jännitystä koristelemalla kakkuun uuden tulokkaan nimen alkukirjaimet, joista sai sitten arvailla, mikä nimivalinta voisi olla.

Sen verran opimme viime kerran aikataulutuksesta, että jaoimme ohjelman kolmeen osaan: tervetulotoivotus, jonka jälkeen päästimme vieraat hakemaan ruokaa ja kahvia. Kun kaikki olivat saaneet nauttia pöydän antimista, oli vuorossa kummien esittely ja ”haltiakummiohjelma”. Vasta lopuksi kerroimme nimen taustasta ja paljastimme nimen. Tällaisen jaon ajatuksen oli, että kylläisinä ihmiset keskittyvät paremmin seurusteluun ja ohjelman sisältöön. Olikin kiva nähdä, että vieraat tosiaan viihtyivät keskenään, eikä vaivautuneesta pönötyksestä ollut tietoakaan.

Haltiakummiohjelman sisältönä oli, että lapsen kummit (tai oikeammin pakanakummit, kun emme kuulu kirkkoon) saivat kertoa, minkä ominaisuuden tahtoisivat lapselle lahjoittaa. Vauva sai luonnonsuojelutahtoa, pehmeyttä ja kovuutta, luonnon kunnioittamista ja kykyä toteuttaa sitä käytännössä, sekä kykyä nähdä ympäristössään olevia asioita. Viimeksi mainittuun luvattiin myös apua retkeilyseuran muodossa. Hyvä alku kummiuteen siis!

Ai nimikö? Se on Saima Tahto Valokki Vanhanen. Nimen rakenne noudatti samaa mallia kuin isoveljelläkin: ominaisuutta ilmaiseva nimi, luontonimi ja perintönä saatu nimi. Järjestys vain on erilainen, koska emme saaneet nimiehdokkaita muuten rimmaamaan.

Suvun nimistä emme saaneet oikein mitään sopimaan yhteen sukunimen kanssa, tai sitten nimiehdokkaat olivat niin tavallisia, ettei niitä oikein olisi erottanut perintönimeksi. Niinpä päädyimme valitsemaan perintönimeksi Saiman, jonka nimipäivä on lapsen syntymäpäivänä. Sen tausta on 1800-luvun suomalaisuusaatteessa, siinä ajassa, jolloin vielä keskityttiin omiin vahvuuksiin eikä niinkään muualta tulleiden pelkoon. Tahto taas on tärkeä luonteenpiirre, jota ilman ei asioita saa eteenpäin. Nimenä sitä on annettu Suomessa muutamia sekä naisille että miehille. Valokki on yksi suomuuraimen lukuisista lempinimistä, Hillan harvinaisempi muoto siis. Muutenkin valoisuus on mukava mielleyhtymä, ja valokitkin kypsyvät sopivasti syntymäkuussa heinäkuussa. 🙂

-Piia

Pöytä koreana nimenantojuhlassa.

Pöytä koreana nimenantojuhlassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: