Laskettuun aikaan on viikko, ja äitiysloman olen yrittänyt käyttää tekemällä asioita, joita ei pääse tekemään taas pariin vuoteen – ainakaan helposti. Juuri kun esikoinen alkaa olla sen ikäinen (kolmevuotias), että hänelle on kunnolla iloa erilaisissa paikoissa vierailusta ja hän muistaa ne pitkään jälkeenpäin, pitää taas palata suppeampaan kotipiiriin.
Viime viikonloppuna kävimme entisellä työpaikallani Harakan saaressa. Suunnittelin työkseni sinne erilaisia energiansäästöratkaisuja ja uusiutuvan energian tuotantotapoja, ja oli kiva nähdä, kuin asiat ovat edenneet äitiyslomalle jäätyäni. Ennen kaikkea saari on kuitenkin hieno retkeilykohde ihan Kaivopuiston edustalla Helsingissä. Minua harmittaa, kun se niin harvoin mainitaan Helsingin mielenkiintoisten käyntikohteiden listalla, ja olen innostuksissani yrittänyt raahata sinne kavereitanikin vaihtelevalla menestyksellä.
Keväällä saarella hämmensi pesivien lintujen paljous: missä vain kulkikin, polun varret olivat täynnä hautovia valkoposkihanhia ja kalalokkeja, joukossa myös meriharakoita, haahkoja ja muita vesilintuja.
Nyt heinäkuun alussa taas kukkaloisto oli ihan omaa luokkaansa. Saarella on valtava määrä kasvilajeja, osa Venäjän armeijan mukana levinneitä. Harmitti, kun en mahan kanssa enää voinut uskaltautua mukaan kasviretkelle, jossa lajistoon olisi päässyt tutustumaan tarkemmin.
Saaressa on avoimet ovet niin taidenäyttelyihin, akvaarioissa uiskentelevia Itämeren kaloja katsomaan kuin luontotaloon ja lasten luontotaloonkin. Hellettä pakoon voi mennä vanhoissa kasemattikellareissa oleviin näyttelyihin. Kaikki on pienimuotoista ja viihtyisää. Taito oli innoissaan päästessään tutkimaan, miltä merikalat oikein näyttävät, ja oli itsekin mielenkiintoista nähdä, millainen otus on vaikkapa siloneula. Tai kuinka kampelasta näkyvät hiekan alta pelkät silmät. Lasten luontotalossa taas voi käyttää pukukaappia ja pukeutua vaikkapa vesiskorpioniksi, sekin kolmevuotiasta kiinnosti kovasti, hän on juuri hyvässä pukuleikki-iässä. Samaan aikaan Tomppa ja minä lepuutimme jalkojamme loikomalla kilkin ja kampelan muotoisilla matoilla.
-Piia
Kävimme lasten luontotalossa myös keväällä, kuva siitä. Taustalla näkyy pukukaappi, josta voi lainata mereneläväaiheisia rooliasuja.
Harakan saaren ohi kulkee jatkuva veneiden virta, jota pääsee katsomaan hienon maiseman kylkiäisenä.
Ekoelämää 
Vastaa