Siivoustalkoot on sitten pidetty, ja huomasinpa taas, että oma ajatuksenjuoksu selvästikin poikkeaa lähiympäristössä asuvien mietteistä. Minulla on ollut patoutunut halu päästä käsiksi tienvarren roskiin, mutta roskapihtien puuttumisen takia ne ovat jääneet sinne. Arvelin, että muutkin kaupunginosani asukkaat miettisivät samaa, mutta eivät he miettineet. Ekana talkoopäivänä sentään mukana oli kaksi perhettä lapsineen, mistä tuli hyvä mieli. Toisena päivänä meidän lisäksemme mukana oli kaksi mukaan pakotettua osallistujaa, ja kolmantena ei ketään.
Takavarikoimme itsellemme kahdet pihdit, jotta voimme jatkossa noukkia roskia kävelyllä käydessä. Talkoot sen sijaan jäävät järjestämättä. Järjestämisen vaivalla saa tehokkaammin tehtyä homman itse. Oli hauskaa huomata, miten näppärästi ja innokkaasti kolmevuotiaskin osaa pihtejä käytellä.
Toisena talkoopäivänä olin myös toisessa kaupunginosassa Stadin aikapankin rastilla esittelemässä energiansäästöneuvontaa. Stadin aikapankki on verkosto, jonka kautta töitä ja palveluja voidaan vaihtaa toisiin. Siellä kiinnostuneita riitti kojulla niin paljon, etten edes ehtinyt istumaan. Ero ilmapiirissä oman kaupunginosani ja tämän toisen välillä oli niin suuri, että etuovi.com:in palvelut alkoivat kovasti houkuttaa.
Tarvitsemme joka tapauksessa isomman asunnon, kun kommuuni kasvaa kokoa. Kuvittelin, ettemme lähtisi täältä mihinkään, kun kaupunginosassamme ympäristö sisältää lähes kaiken, mitä tarvitsemme: hyvät palvelut kävelymatkan päässä, monenlaisia luontoalueita, nopeahkot liikenneyhteydet julkisilla, rauhaa ja puhdas ilma. Mutta kun olin nähnyt, mitä henkinen ympäristö *voisi* olla, aloin miettiä, miksi asumme näin passiivisten ihmisten keskellä. Vieläköhän sitä pystyisi löytämään noin seitsemän huoneen asunnon, jossa olisi kaikki nykyiset edut ja lisäksi naapurit, joilla on samanlaisia arvoja kuin meilläkin. Ei kuulosta kovin helpolta tehtävältä, mutta kai sentään kannattaa yrittää.
-Piia
Kotimaisemissa.
Ekoelämää 
Niko L. said,
20 toukokuun, 2011 klo 10:34 pm
Meillä vastaaviin talkoisiin tuli yhteensä kaksi henkeä. Ihan mukavaa naapurustoa tämä siitä huolimatta on.
Piia said,
24 toukokuun, 2011 klo 8:38 pm
Helsingin kaupunki mainostaa, että näissä Rakennusviraston avustamissa talkoissa käy vuosittain 23 000 kaupunkilaista vapaaehtoistöissä. Joihinkin talkoisiin täytyy siis tulla osallistujiakin. Mutta minne?
Marja said,
25 toukokuun, 2011 klo 9:02 pm
Tekisi mieleni udella mikä se ”toinen kaupunginosa” on. Meillekin taitaa tulla muutto putkirempan alta, ja olisi mukava tietää.. Meidän lähipuistosta löytyi aidannurkasta yhtenä aamuna säkillinen roskankeruupihtejä ja rullittain jätesäkkejä. Arvatenkin joku oli ne tilannut talkoita varten, mutten nähnyt ilmoituksia missään. Kerättiin ulkoillessa koko lähipuiston roskat lasten ja parin heidän kaverinsa kanssa, ja meillä kaikilla oli tosi mukavaa. Lapsia oikein harmitti kun roskia ei lopulta enää löytynytkään.
Piia said,
29 toukokuun, 2011 klo 9:29 pm
Se oli Arabian kierrätystapahtuma, jossa aikapankkitoiminnasta kiinnostuneita riitti. En tunne aluetta tarkemmin, mutta vaikutelma oli tosi myönteinen. Ja Kumpulasta on myös tullut myönteinen mielikuva, kun olen siellä silloin tällöin käynyt lastenkirppisreissulla.
Nyt olemme etsineet isompaa asuntoa, ja niiden tarjonta hyvien kulkuyhteyksien päässä näyttää määräävän kommuunin uuden paikan. Tänään kävimme omassa kaupunginosassamme Laajasalossa näytössä, ja siellä oli sentään yhteisöllinen taloyhtiö, vaikka muuten näyttikin hiukan slummiutuneelta osalta tätä saarta.
Noora said,
10 kesäkuun, 2011 klo 8:12 am
Joskus voi käydä vain huono tuuri, ja päivämäärät eivät sovi joillekin, jotka muuten haluaisivat tulla. Meillä entisessä taloyhtiössä ilmoitettiin talkoista tosi lyhyellä varoitusajalla ja monta kertaa oli jo muuta sovittua menoa talkoopäivinä, ja harmitti kun olisi halunnut osallistua. Järjestäminen ja vetovastuu saattaa käydä myös yhdelle ihmiselle tai perheelle nopeasti raskaaksi, parastahan on jos saa muutamia innostuneita koolle kutsuviksi niin ei itsekään uuvu urakan alle. Mutta hieno asenne ja samalla lapset oppivat, että yhdessä tekeminen on aivan luonnollist aja normaalia. 🙂