Lautanen tyhjäksi

Eko-omatuntoa kolkutetaan säännöllisin välein ruuan poisheittämisestä. Hukkaan mennyt ruokakin on viljelty jossakin, on tarvittu lannoitteita ja torjunta-aineita, tai vähintään maapinta-alaa ja kuljetuksia. Hävikin ympäristövaikutukset ovat suurempia kuin vaikkapa ruokapakkauksilla, joihin huomio helposti kiinnittyy, kun aletaan puhua ruuan ympäristövaikutuksista.

Olemme mielestäni yltäneet jo aika hyvälle tasolle, mutta aina voi hiukan parantaa. Viikonloppuna menimme pitkästä aikaa ulos syömään, New Bambuu Centerin kiinalais-malesialaista pöperöä. Taito söi esimerkillisesti mustekalarenkaansa, salaattinsa ja kaalinsa, mutta Tompan ja minun kasvisateriat olivat niin tuhteja, etteivät ne kokonaan uponneet. Katsoin pahoillani ylijääneitä tofukökkäreitä, riisiä ja hapanimelää kastiketta, sitten päätimme pyytää ne mukaan ”koirapussiin”. Kiinalaiseen tapaan ruuat olivat erillisissä tarjoiluastioissa, joten ne oli helppo saada mukaan siististi. Koirapussikin oli kätevä muovirasia.

Toinen hyvä tapa hävikin välttämiseen on suhtautua suurpiirteisesti parasta ennen -päiväyksiin. Tätä soveltaessa on hyvä tietää, että ”Viimeinen käyttöpäivä” ja ”Parasta ennen” ovat eri asioita. Parasta ennen -päivän ylittymisestä ei pääsääntöisesti seuraa mitään terveydelle vaarallista, ainakaan ilman, että sen selvästi ruuasta huomaa. Viimeinen käyttöpäivä on tiukempi.

Maitotuotteet yleensä vain hapantuvat vanhetessaan, joten niiden parasta ennen -päivän voi rauhassa antaa ylittyä. Jukurttia ja piimää olemme käyttäneet tyytyväisinä vielä viikon vanhoinakin. Toki kannattaa kurkistaa purkkiin hometäplien varalta. Kerran jääkaappiin unohtunut kerma muuttui itsekseen smetanaksi, ja käytimme senkin ruuanlaittoon. Kananmunia taas voi käyttää hyvin kuukaudenkin kuluttua päivämäärän ylityttyä, kunhan vain ne ovat olleet jääkaapissa.

Leipää ostaessa on ympäristöteko, jos valitsee kuivuvaa eikä homehtuvaa. Kuivat kannikat voi panna vaikka puuron sekaan. Puuroon voi muutenkin piilottaa melkein mitä vain, vaikka nahistuneen omenan.

Erilaiset lisukkeet on helppo käyttää uudestaan seuraaviin ruokiin. Keitettyjä perunoita on helppo pilkkoa melkein ruokaan kuin ruokaan. Peruna, ohra, makaronit ja muut lisukkeet sopivat hyvin monenlaisten ruokien kanssa.

Luulen, että sopiva altistus pöpöille silloin tällöin pitää myös vatsan vahvana. Taitolla ei ole vielä koskaan ollut vatsatautia, ja samoja ruokia olemme syöneet kaikki. Joku allergiatutkija juuri pääsi haastattelussa kertomaan, kuinka sopiva altistus ehkäisee myös allergioita. Hyviä pöpölähteitä ovat hänen mukaansa myös itse viljellyt kasvikset, varmaan kotitekoiset säilykkeet mukaan lukien.

-Piia

2 kommenttia

  1. nti Täti said,

    2 joulukuun, 2010 klo 12:40 pm

    Julkisuudessa esiintyvä altistumisen riemusanomaa levittävä tutkija on suurella todennäköisyydellä Tari Haahtela. Hänen maanmainio kommenttinsa suoraan luennolta (joissa kaikissa hehkutetaan sitä miten infektioaltistuminen taitaa vähentää allergioita) kuuluu ”Jos lapsi on vähän viluinen, vähän nälkäinen ja vähän likainen, siitä tulee suurella todennäköisyydellä oikein terve aikuinen.”

    Tätäpä toteuttamaan. Taito ainakin myönsi tiistaisen leikkipuistoilun jälkeen palelevansa hiukan… *hups*

  2. Piia said,

    12 joulukuun, 2010 klo 1:16 pm

    Annettiinko perusteluja, miksi pitäisi vielä olla viluinenkin kaiken muun lisäksi? Tällaiselle trooppiselle eläimelle ei palelu minusta oikein sovi. 🙂


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: