Huolenpitoa tavaroista

Kas niin, nyt on olohuoneemme kirjoituspöytä muuttunut avaraksi ja hedelmätarjotinkin mahtuu sille mukavasti. Pöydällä oli pitkään pöytätietokoneemme, joka oli koko kommuunin käytössä. Kuvaputkinäyttö vei aikamoisen tilan, eikä pöydälle koneen lisäksi paljon muuta mahtunutkaan. Kone oli ehjä ja toimiva, mutta äänekäs ja sähkösyöppö yli 200 W kulutuksellaan.

Huomasimme joskus vuosi sitten, että meille kaikille on ilmestynyt kannettavat tietokoneet, joko työn puolesta tai muuten. Oli aika etsiä ”hurinatoosalle” uusi koti, mutta sepä ei ollutkaan helppoa. Kone oli pitkään tarjolla Netcyclerin vaihtopalvelussa: vaihdossa olisimme hyväksyneet esimerkiksi Tammen kultaisen kirjan, taaperon sukkahousut tai lapaset. Mutta ei, ei kelpaa kellekään. Ilmaiseksi en halunnut konetta tarjota, jotta se päätyisi tarpeelliseen käyttöön eikä jonkun nurkkaan vain siksi, että se oli ilmainen. Elintaso on Suomessa tosiaan korkea.

Sitten nuori venäläispariskunta otti yhteyttä hakeakseen joitakin ilmaisia vaatteita, joita minulla oli myös tarjolla vaihtopalvelussa. Kysyin, olisiko heillä käyttöä tietokoneellekin. Kelpasi, kunhan ei näyttöä tarvinnut ottaa mukaan. Sinne lähti, ja tehtäväksi jäi enää kuljettaa kuvaputkinäyttö kierrätyskeskukseen. Otin hiukan varaslähtöä ja kannoin sen varastoon saunaamme, jota ei ole tullut käytettyä aikoihin. Sieltäkin se poistuu vajaan kuukauden päästä, kun saamme näytön ja muun ongelmajätteen kuljetukseen sukulaisapua.

Luonteeni estää käyttökelpoisten tavaroiden heittämisen pois. Niinpä meillä on edelleen sekalaista tavaraa odottamassa uutta kotia. Vaihtopalvelun kautta ne poistuvat vähitellen, ja välillä onnistumme saamaan jotain hyödyllistä tilalle.

Mukavin vaihto taisi olla kirpputorin ilmaiskorista nappaamani Aleksandr Solženitsynin kirjan vaihtaminen Marimekon tyynyliinaan, jossa oli lempikuosini. Löysin vielä myöhemmin kirpparilta tyynyliinalle parin. Sittemmin luin, että Solženitsyn kritisoi myös kulutuskulttuurin aiheuttamaa moraalista rappiota, joten pitääkin tutustua hänen myöhempään tuotantoonsa kirjaston avulla.

Hauskin hyöty varastoinnista tuli tällä viikolla, kun olimme säilyttäneet hajonneesta parisängystämme jääneen ainoan ehjän osan, sälepohjan. Uusi sänky saapui, mutta kootessamme huomasimme sälepohjan puuttuvan. Vanha sopi siihen täsmälleen, ja pääsimme unille ajallaan.

Tavaroiden ja vaatteiden hankkimisessa noudatan periaatetta, että hankkimishetkellä on mietittävä suhdettaan tavaraan myös kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä. Periaate estää tehokkaasti heräteostokset. Toinen hyvä este on se, että ”ei mainoksia” -tarran ansiosta meille ei tule mainoslehtisiä selattavaksi.

-Piia

Taapero edesmenneen pöytäkoneemme äärellä.

Taapero edesmenneen pöytäkoneemme äärellä.

Mainokset

4 kommenttia

  1. jokunen said,

    lokakuu 11, 2010 klo 9:01 am

    Mielestäni mitä vähemmän tavaraa, sitä paremmin siitä huolehtii. Samoin mitä arvokkaampi tavara (hinnaltaan tai muistoiltaan).

    Käyn säännöllisesti läpi komeroita pitääkseni tavaramäärän kohtuullisena. Huomaan säilöväni sellaisiakin tavaroita, joita emme juuri käytä, mutta joita en syystä tai toisesta raski pistää eteenpäin. Usein kierrätyksen esteeksi nousee ajatus ”jos tätä kuitenki jonain päivänä tarvitaan”. Kuten vedenkeitin, jota ei ole käytetty sitten induktiolieden, mutta jota olen hillonnut siltä varalta että liesi rikkoutuu. Nyt se on laatikossa, jossa vastaavaa tavaraa odottaa lopullista tuomiota jäädäkö vai päätyäkö kiertoon.

    Verkossa pyörii haasteena henkilökohtaisen omaisuuden rajaaminen sataan tavaraan. Jo ilmasto vaikeuttaa haastetta: tarvin vaatteita uimapuvusta toppatakkiin, kumisaappaista juhla-asuun. Ja toisaalta: jos minulla on jotain, mitä aktiivisesti käytän, niin siitä ei kannata luopua. Ennemmin keskittyä siihen, että se kestää käytössään pitkään.

    Lisäksi on muiden perheenjäsenten tavaroita ja yhteisiä huonekaluista työkaluihin, kirjoihin ja tekniikkaan. Lasten leluista muodostuu uskomaton kasa. Eri-ikäisillä erilaisia leluja, lisäksi pyöriä, suksia, mailoja, luistimia, kypäröitä… Mutta noin yleensä: mitä kohtuullisemmin tavaraa on, sitä helpommin sille löytyy käytännöllinen säilytyspaikkakin ja sitä helpompi paikat on pitää järjestyksessä ja siistinä.

    Olen vienyt toimivaa tavaraa, vaatteita, muita tekstiilejä ja kirjoja kierrätyskeskukseen. Lisäksi syksyisin on aina löytynyt tuttavapiiristä opiskelujaan aloittavia, joille on kelvannut mm. itselle ylimääräiset astiat ja liinavaatteet. Huutonet ei ole juttuni. Lastenvaatteita olen joskus kaupitellut kirppispöydällä, yleensä lahjoittanut keräyksiin tai tuttaville.

    Sitten ovat vielä omana lajinaan rikkoutuneet tavarat -viitsiäkö korjata tai korjauttaa, kannattaako säästää varaosiksi tai voiko tavaran materiaalia hyödyntää jotenkin. Ja toisaalta taas: onko järkeä täyttää komeroitaan kaikenlaisella materiaalilla ja varaosilla, joille ei välttämättä löydy mitään käyttöä.

  2. Piia said,

    lokakuu 11, 2010 klo 2:43 pm

    Jos tulet siihen tulokseen, että vedenkeitin saa uuden kodin, toivotan sen tervetulleeksi: piia.hakkinen ä iki.fi. Meillä innokkailla teenjuojilla edellinen rikkoutui jo takuuaikanaan, ja seuraava taas oli viallinen jo kaupasta tullessaan, vaikka piti olla laadukas. Uusi on hankintalistalla, mutta emme ole saaneet aikaiseksi vielä. 🙂

    Netcyclerissäkin on peräti yhdeksän vedenkeitintoivetta, joista yksi on minun.

    Sadan tavaran haasteesta en ole innostunut, minusta se on keinotekoista. Ihmiskulttuurin nyt vain kuuluvat monet työkalut ja sen sellaiset, ja ovat kuuluneet jo kaukaa muinaisuudesta (ottakaapa vaikka selvää, mitä kaikkea kivikautisella Ötzillä oli mukanaan). Parempi tavoite olisi minimoida vaikka asuinneliöt esim. 20 neliöön per nuppi, niin ei mahtuisi liikoja roiniakaan.

  3. jokunen said,

    lokakuu 12, 2010 klo 11:09 am

    Hei! Ehdin jo alustavasti luvata keittimen siskolleni.

    Kuinka hyvin Netcycler toimii käytännössä? Vaihtuuko tavara yleensä kohtuullista vauhtia?

  4. Piia said,

    lokakuu 12, 2010 klo 5:53 pm

    Pitää sitten vain jäädä odottelemaan muita vaihtotarjouksia.

    Netcycler toimii vaihtelevasti, mutta itse pidän palvelusta kovasti. Ei voi oikein ennustaa etukäteen, mikä tavara menee heti ja mikä myöhemmin. Riippuu siitäkin, miten vaativa on vaihtojen suhteen.

    Palvelun idea oli alunperin hakea automaattisesti toive- ja tarjontapareja, mutta käytännössä palvelu toimii useimmiten niin, että käyttäjä löytää jotain tarpeellista ja tarjoaa omia tavaroitaan vaihdossa. Sitten toivotun tavaran omistaja joko hyväksyy jonkin niistä tai ei.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: