Taaperon opetuksia ihmissuhteista

Runoilija Harry Salmenniemi kirjoittaa:

Opi kiireesti kaikki
minkä lapsi sinulle opettaa
kohta hänkin on avuton aikuinen.

Salmenniemi keskittyy Suomen Kuvalehden haastattelun mukaan ajatteluun niin täysipainoisesti, että välttää tekemästä juuri muuta. Tämä runonpätkä jäi mietityttämään myös minua. Olen monesti ihaillut lapsissa välittömyyttä toisiin ihmisiin suhtautumisessa. Taapero ei kyräile varautuneesti muita kyläpaikassa tai ulkona, vaan menee suoraan tervehtimään ja juttelemaan. Siitä kyvystä kun saisi jotain takaisin, niin kanssakäyminen toisten ihmisten kanssa helpottaisi kummasti.

Aikuisiän ystävyyssuhteissa on rasittavaa se, että uusien ystävyyssuhteiden solmiminen on vaikeaa, ja ystävyyssuhteita joutuu erikseen pitämään yllä. Helsingissä mikään ei ole lähellä, ja kaveritkin ovat hajallaan siellä täällä. Ihmisten tapaaminen ilman ennakkoon sopimista ei onnistu, vaan pitää sopia aika ja hurauttaa sitten bussilla kymmenen kilometriä jonnekin suuntaan. Sitten niiden kanssa pitää vielä keksiä jotain puhuttavaa. Toisaalta olen niin tottunut päättämään omasta ajankäytöstäni, että vaatisi totuttelua, jos kotiin ilmestyisi vieraita ennalta sopimatta.

Monesti tulee mieleen, että mitähän sille ja sille tutulle kuuluu, olisipa kiva mennä vaikka kahville. Mutta soittamisesta ei tule mitään. Jahkaan ja jahkaan, viikon päästä ehkä lopulta saan kännykän käteeni. Useimmiten käy niin, että unohdan lopulta koko jutun. Ja minä olen perheessä se, joka hoitaa sosiaalisten suhteiden ylläpidon, sillä Tomppa tekee niiden eteen vielä vähemmän. Tämä viikko olikin siksi erikoinen ja mukava poikkeus: neljä vierailua ja kahdet kuulumiset tekstiviestillä. Nyt onkin hyvä lähteä taas takaisin mökille omaan rauhaan. 🙂

Toisaalta onhan ymmärrettävää, että tiheän asutuksen keskellä sosiaalisuus kärsii. Jos jokaiseen vastaantulijaan pitäisi reagoida, kävisi kuormitus mahdottomaksi. Yritän silti pitää kiinni siitä, että tervehdin aina naapureita ja toisinaan voin vaihtaa jonkun sanan ihmisten kanssa kassajonossakin.

Mummossani ihailin aina sitä, kuinka helposti hän pystyi juttelemaan ihmisten kanssa. Puheluitakaan hän ei jahkannut etukäteen. Omia sisaruksia tosin riitti niin paljon, ettei hänen tarvinnut muita ystävyyssuhteita ylläpitääkään. Tuntemattomien kanssa keskustellessa hän usein kysyi, mitä nämä tekevät työkseen. Yleensä ihmiset puhuivat niin mielellään itsestään, ettei muita puheenaiheita sitten enää tarvinnut miettikään. 🙂

-Piia

2 kommenttia

  1. Laura said,

    18 heinäkuun, 2010 klo 6:51 am

    Tutulta kuulostaa. Harvoinpa niitä vieraita tulee kutsuttua tai edes soiteltua kavereille. Lapset ja mies ovat kuitenkin opettaneet vuosien mittaan minut pois yhdestä paheesta: kodin ei nimittäin pidä olla putipuhdas ja pöydässä 7 sorttia kahvileipää ennen kuin vieras voi tulla taloon. Nykyään se ei millään onnistuisikaan kuin kolmeksi sekunniksi. Nyt yritän opetella vanhimman lapsen kanssa uuteen välittömyyteen ottaa lasten kavereitakin mukaan, kun lähdemme jonnekin. Eilen kaveri olisi toivonut pääsevänsä mukaan pyörälenkille, mutta myöhäisen ajankohdan takia se vielä toistaiseksi jäi toteuttamatta.

  2. Piia said,

    18 heinäkuun, 2010 klo 5:58 pm

    Meilläkin oli ennen laajat tarjoilut, mutta lapsen kanssa ei ole enää mahdollista käyttää sellaisiin aikaa. Joitakin juhlia olemme järjestäneet nyyttäriperiaatteella, toisia varten taas ilmoitetaan vieraille kokkausaika, jolloin voi tulla auttamaan.

    Illanvieton vierailta olisi kyllä kohteliasta tuoda jotain syötävää tullessaan, vaikkei nyyttäreistä olisikaan kyse. Aina sitä kuitenkin jotain vaivaa on nähtävä tarjoilun eteen.

    Siivous ei onneksi ole kommuunissa ongelma, kun säännöllinen yhteissiivousaikataulu pitää huolen siitä, ettei mitään isompaa sotkua pääse syntymään. Taiton leluja voi tietysti olla levällään ja meidän työpapereitamme, mutta ne on nopea korjata pois.

    Toisen kämppikseni mielestä keittiö kyllä on pääsääntöisesti likainen, mutta hänen kriteerinsä ovat selvästikin aika korkeat, sillä olen nykyään huomannut kyläpaikoissa kiinnittäväni huomiota likaisiin keittiöihin. 🙂


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: