Mökkipiha kukkii ja ruokkii

Mökillä tulee aina hyvä mieli, kun löytää uusia lajeja, ja kun huomaa vanhojen palanneen tänäkin vuonna. Voikukkapallojen säästäminen niittämiseltä ei mennyt hukkaan, sillä vihervarpuset ilmestyivät niitä syömään tänäkin vuonna. Taitokin seurasi keskittyneesti mökin ikkunasta lintujen syömispuuhia. Pelkkien voikukan nappien jäätyä jäljelle saatoin antaa viikatteen viuhua hyvällä omallatunnolla.

Puna-ailakkien lisääntymistä vuodesta toiseen olen katsonut vähän epäluuloisesti, sillä niiden kasvustot täyttävät jo puoli pihaa, mutta en ole kuitenkaan niitä hennonut niittää. Toissailtana tapasin niiden luota keskittyneen ruokailijan, jollaista en ollut ennen nähnyt: valtava mäntykiitäjä surisi kukkien edessä kuin kolibri, ja imi pitkällä kärsällään mettä. Lentämisen energiatalous näytti siltä, että sokeria on syytä saadakin ja paljon. Perhonen taisi olla liian painava laskeutumaan kukkiin ruokailemaan. Meillä on kotona kirja Luonto pihallesi, jossa neuvotaan mm. perhospuutarhan perustamista. Pitääpä joskus perehtyä tarkemmin.

Ryteköityneissä lehtimetsissä taas viihtyvät pyyt, jollaisia tiesin maillani olevan, mutta olin nähnyt niistä pelkkiä kakkoja. Nyt saunarannassamme kulki kanalintuemo poikastensa kanssa, ja säikytin ne vahingossa hakiessani vettä rannasta. Emo lensi saunan katon harjalle, ja poikaset mikä minnekin puiden oksille. Arvelin niitä pyiksi päässä olleen tupsun perusteella, mutta tämä on taas niitä tilanteita, joissa elävä luonto-opas olisi tarpeen. Monet kanalintujen poikaset oppivat lentämään jo pariviikkoisina, ja yllättävän ketterästi nuokin palleroiset pienet linnut lensivät ylös oksille siiventyngillään. Lintuharrastaja pystyisi varmaan määrittämään lajin jo metsän äänten perusteella.

Haluaisin kovasti oppia tunnistamaan lisää lajeja niin hyönteisistä, kasveista kuin linnuistakin. Kirjakaupoista on ollut vaikea löytää kattavaa hyönteiskirjaa, mutta ostin uusintapainoksen mainiosta Suomen sudenkorennot -kirjasta, jonka tekijä vietti vuosikaudet hyttysten syötävänä kosteikoissa kuvatakseen kaikki Suomen 55 sudenkorentolajia.

Suppean Valitujen palojen vanhan luonto-oppaan avulla olen tunnistanut muita pikkuotuksia, joista uusin havainto oli tarhaturilas. Niitä kuparinruskean ja vihreän värisiä kuoriaisia on alkukesällä näkynyt laumoittain kasvien lehtiä syömässä, etenkin horsmalla.

-Piia

1 kommentti

  1. Laura said,

    10 heinäkuun, 2010 klo 6:35 am

    Sama täällä, olisi kiva tunnistaa pihalla möyriviä ja lenteleviä lajeja. Varsinkin nyt, kun lapset osaavat jo kysellä, ”mikä tuo on?” Viikko sitten melkein juoksin jonkun kanalinnun ja sen kolmen poikasen päälle, kun ne ylittivät pururataa edessäni. Ei aavistustakaan, mikä laji oli kyseessä..


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: