Kuivan vaipan ihanuus

Viime päivät ovat olleet yhtä reissuamista ympäriinsä. Kun lähdimme viimeksi mökille, Taito jouduttiin herättämään aikaista junaa varten, ja yllärinä yövaippa oli pysynyt kuivana. Samalla vaipalla pärjättiinkin melkein päiväuniaikaan asti. Ensimmäinen kunnon askel kuivaksi oppimisessa, hip hei! Sen jälkeen vaippa on ollut kuivana monena aamuna ja vaippojen kulutus on vähentynyt puoleen. Mökillä olemme ehtineet touhuta vaikka mitä sinä aikana, mikä aikaisemmin kului vaippojen huuhtomiseen.

Taito on käyttänyt pottaa jo reilusti yli vuoden, noin kymmenen-yhdentoista kuukauden ikäisestä. Koko ajan hänelle on selitetty, että hän voi itse sanoa, kun potalle pitää päästä. Ja nyt, yli vuoden hokemisen jälkeen, hän viimein on alkanut itse tehdä aloitteen. Ei aina, mutta isommat hädät osuvat jo mukavan tarkasti oikeaan paikkaan.

Olemme myös vähentäneet potalla viihdyttämistä. Aikaisemmin luimme taaperolle pitkät pätkät pisua odotellessa. Sitten alkoi vaikuttaa siltä, että potalla istuminen vain pitkittyy, kun Taito odottaa hänelle luettavan kirjan toisensa jälkeen ennen tulosta. Muutimme tapojamme niin, että ensin pisu, sitten luetaan. Nyt onnistuu monesti jo sekin, että lapsonen istuu itsekseen potalla ja tulee sitten kertomaan, kun tulosta on tullut.

Olemme kokeilleet myös alushousujen käyttöä, mutta niiden vaihtuvuus on ollut turhan suurta. Taitolle on kerrottu, että nyt on jalassa isojen poikien pöksyt, ja olisi syytä pyrkiä potalle aina tarvittaessa. Luulen, että vaipan tai housujen käyttö hidastaa kuivaksi oppimista tai ainakin huonontaa vessahätäviestintää.

Taaperoikäinen selvästi jo tietää etukäteen, milloin pisu on tulossa. Ilman vaippaa ollessaan Taito näytti selvästi aikeensa jo yksivuotiaana: hän pysähtyi jalat harallaan ja alkoi katsella jalkoihinsa ennen pisun tuloa. Monissa muissa kulttuureissa pikkulapsia ei pidetä ihan avuttomina, vaan vaipattomuus yhdistettynä vessahätäviestintään on normaali käytäntö. Ehkä pitäisi vain palata vanhaan suomalaiseen pukeutumistapaan, taaperoiden mekkoon sukupuolesta riippumatta. 🙂

Vaipanvaihtourakoiden lähestyessä loppuaan vieraiden kulttuurien suuri mysteeri eivät enää ole menneet rakennustekniikan saavutukset, katedraalit, pyramidit ja sen sellaiset, vaan se, miten ihmeessä vaippahuolto tai maitokakkojen sieppaus on eri kulttuureissa hoidettu. Mitä tehdään maitokakalle iglussa tai kodassa, jossa ei tunneta edes kangasta, eikä ole juurikaan kertakäyttömateriaaleja tai pesumahdollisuuksia? Työmäärän täytyy olla valtava joko pyykkäyksessä tai vessahätäviestinnän seuraamisessa.

-Piia

Mainokset

1 kommentti

  1. Laura said,

    kesäkuu 23, 2010 klo 4:26 pm

    Tuo se on hauska vaihe, josta ei ilman vahinkoja selviä 🙂
    Katsoin kerran dokumenttia jostain Aasian ratsastajakansasta. Heillä homma hoidettiin niin, että lapsi vietti kodassa enimmän aikaa kehdontapaisessa ilman pöksyjä tai vaippaa, sidottuna sängyn pohjassa olevan ”potan” päälle. Taisi heillä olla joku tuolikehikkokin, jossa isompi lapsi sai seurailla touhuja.
    Mieheni mummo on kertonut, että hänen nuoruudessaan oli karmeaa seurattavaa, kun eräillä vanhemmilla oli arjenhallinta hakusessa. Isolapsisen perheen vauvojen peput olivat jatkuvasti sierettyneitä vaihtamattomien vaippojen takia. Siinä perheessä lapset olivat muutenkin sairastelleet paljon, ja yksi oli menehtynyt vauvaiässä. En muista, oliko lapsia pitänyt lopulta ottaa muihin perheisiin hoidettaviksi. Tuollaista tarinaa vasten ymmärtää, että ihan jo vaippojen vaihto tai potattaminen on sitä perushoivaa, joka ei kaikille lapsille ole itsestäänselvyys tänäkään päivänä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: