Luomusynttärit, tai ainakin melkein

Viimeinen viikko on kulunut Taiton 2v-synttäreitä järjestellessä. Tänä vuonna ohjelmassa oli kolmet juhlat: kummikahvit kummeille ja sukulaisille, tavanmukaiset synttärijuhlat tarhakavereille, ja tulossa on vielä viherpipertäjäperheiden tapaaminen. Jälkimmäistä jouduttiin siirtämään viikolla Taiton sairastumisen takia.

Tiedämme kuulemistamme kauhukertomuksista, miten ankaraa on taistelu tavaravyörytystä vastaan, joten yritimme löytää luomunäkökulmia synttäreiden järjestelyihin. Täällä päin on tapana, että pelkkä synttärisankarin upottaminen lahjavuoren alle ei riitä, vaan vieraillekin on annettava pienet lahjat mukaan. Tarhakavereille hankin kukkien siemeniä, joista jokainen voi kasvatella kotona krasseja ja kehäkukkia. Ajattelimme, että siemenissä on sekin hyvä puoli, että ne ovat aktiivinen lahja, kun siemenet voi kylvää itse ja kasvien kasvua pääsee seuraamaan koko kesän ajaksi. Lasten ilmeistä päätellen tämä vieraslahjaidea toimi oikein hyvin.

Yllätyin, kuinka hienoja ja kalliitakin lahjoja toiset lapset toivat. Oli legopakkauksia ja kirjoja, leluautojakin pari kappaletta (pojalle tietysti hankitaan autoja, voih). Jopa ryhmäperhepäiväkodin hoitajat toivat lahjan, mikä ei tosiaankaan olisi ollut tarpeen. Mehän tässä olemme heille kiitollisuudenvelassa. Kun mietin ääneen, millaisia lelumääriä synttäreitä vuosien mittaan kertyy, toinen hoitajista mainitsi jonkun järjestäneen joskus kierrätysteemaiset synttärit, jonne saattoi tuoda oman vanhan lelunsa lahjaksi. Kuulostaa hyvältä, tätä pitää kokeilla ensi kerralla.

Meidän teemamme oli retkeily. Kämppis keksi, että lapset mielellään leikkisivät teltassa, ja pystytimme sellaisen Taiton huoneeseen ilman ulkovaippaa. Lisäsin vielä teltan sisään pari makuupussia ja säkkituolin. Sitten täytin rinkkani pehmoleluilla ja asetin sen huoneen ovensuuhun, ja kokosin myös retkikeittimen sekä hain ulkoa puun oksia maljakkoon lehtimään. Lahjojen jaon ja herkkujen syömisen jälkeen koko tarharyhmä leikkikin lopun juhlista teltassa, joten hyvin onnistui. Kaiken olisi kruunannut villivihannesten maistelu, mutta emme nyt ehtineet läheiseen saareen niitä poimimaan.

Tarjoiluna meillä oli Tompan luottoporkkanakakkua, minun luottopiimäkakkuani, hedelmäsalaattia sekä kaurakeksejä. Pitääpä lisätäkin ohjeet verkkoon. Pirtelöäkin olimme aikoneet tarjota, mutta se jäi sitten pois. Tuorejuustokuorrutteisesta porkkanakakusta lapset pitivät kovasti, kaurakeksejäkin meni melkoinen määrä. Hedelmäsalaatti sen sijaan ei oikein uponnut, se siitä yrityksestäni tarjota terveellinen vaihtoehto. No, tämän kokemuksen pohjalta on hyvä suunnitella taas ensi vuonna seuraavia juhlia.

-Piia

teltta_syntymapaivilla

3 kommenttia

  1. Hanna said,

    6 toukokuun, 2010 klo 8:27 pm

    Itse olen synttäreitä järjestäessä huomannut, että mitä vanhemmaksi lapset tulevat, sitä enemmän alkaa syömiseen vaikuttaa myös se, mitä naapuri syö. Kun yksi 4.-6v. pikkuvieras kieltäytyy kovaäänisesti porkkanasta tai suolaisesta vaihtoehdosta, muut seuraavat perässä. Ainostaan oman lapsen voi suostutella ottamaan myös terveellisempää vaihtoehtoa. Meidän lapset pitävä kakusta, lähes kaikki lapsivieraat ovat odottaneet lähinnä jäätelön, sipsin, karkin ja keksien tarjoamista. Kovin montaa tarjottavaa ei lapsivieraille edes tarvitse olla, kun muuten jää lautasilta paljon yli. Välillä hankalaa on miettiä tarjottavia.. Mustikkamuffinsit tekisivät hyvin kauppansa, mutta sitten on joka paikka sinisenä lasten juhlavaatteiden kautta myös sohvat jne. Synttärikakku kynttilällä on ehdoton (muuten ei tunnu juhlalta), tänä vuonna olen saanut tilaukseeni lapsilta tiettyihin muotoihin tehdyt kakut, joita varmasti vain näykitään. Onneksi niistä voi tehdä hyvin pienet.

  2. Laura said,

    7 toukokuun, 2010 klo 5:27 am

    On tosiaan aina vähän arvoitus, mikä syötävä pikkuvieraille kelpaa. Täällä Itä-Suomessa juhlassa kuin juhlassa on tarjolla riisipiirakoita, ja ne menevät aina kuumille kiville.

    Tuo telttahommapa oli hieno idea!
    Vielä meidän 6-vuotias oli muuten oikein onnellinen, kun sai tällä viikolla viimeisellä muskarikerralla ohjaajalta pussillisen salaatinsiemeniä. Kasveja ei kuulemma saa sitten hoitaa kukaan muu kuin hän! Meidän lasten synttärit ovat syksyllä ja talvella, joten siemenet synttärivieraille eivät ole tulleet edes mieleen.

  3. Piia said,

    10 toukokuun, 2010 klo 12:32 pm

    Suolaista tarjottavaa pitääkin miettiä seuraavia juhlia varten. Se hillitsisi sokerihumalaakin.

    Niinpä meni myös viherpipertäjäperhetapaaminen, ja hyvin sujui. Vieraana olleet taaperot leikkivät rauhassa ja näyttivät olevan iloisia toisten lasten seurasta, vaikkeivat vielä osaakaan leikkiä yhdessä kovin vuorovaikutteisesti.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: