Yksivuotias herkuttelee

Meille on tullut tavaksi viettää kristillisen kalenterin paastonaikaa laskiaisesta pääsiäiseen, vaikka emme kirkkoon kuulukaan. On hyvästä, ettei kaikkea ole kaiken aikaa saatavana. Viime vuosina olemme viettäneet sitä juustopaaston muodossa, siis jättämällä juuston pois ruokavaliosta. Lihattomalla ruokavaliolla olemme muutenkin ympäri vuoden.

Yksivuotiaallamme on laajat makumieltymykset. Yllätymme jatkuvasti, mistä ruuasta hän milloinkin innostuu. Joulun alla kului iso purkillinen etikkaan säilöttyjä pikkurouskuja, kun hän ahmi ne aina voileipänsä päältä ja vaati uusia, ennen kuin voileipä oli syöty. Samaan tapaan on tyhjentynyt syksyllä säilömämme hapankurkkuämpäri ennen aikojaan, ja hapankaalinkin menekki on suurta. Idut, etenkin isot mungpavun idut, ovat mieluisia ja kooltaan sopivia sormin syötäväksi. Väitetään, että pitkä rintaruokinta vähentää nirsoilua, koska äidinmaidon maku vaihtelee äidin syömien ruokien mukaan. Se on Taiton ruokailua katsoessa helppo uskoa.

Juuston tilalla leivän päällä olemme syöneet tahinitahnaa, maapähkinävoita ja viime aikoina myös Tartexin yrttilevitettä. Olen itse niin tykästynyt niihin kaikkiin, etten ole edes kaivannut juustoa. Taitokin pitää kaikista, vähän vaihdellen, mikä milloinkin on suurin suosikki. Tomppa suostuu syömään vain maapähkinävoita, mutta sitä kuluu sitäkin suurempia määriä. Tartex maistuu kuulemma liikaa maksamakkaralta. Niin kuin kyllä maistuukin, mutta minä taas ennen kasvissyönnin aloittamista *pidin* maksamakkarasta. 🙂

Olen aloittanut työt uudessa työpaikassa kolme päivää viikossa, ja aikaa ruuanlaittoon on aiempaa vähemmän. Niinpä olen sortunut käyttämään pakasteita. Hyvä pikaruoka kotiin päästyä on pussillinen wokkityyppisiä vihanneksia ja paketti tofua, jonka voi pikamarinoida pannulla. Kun marinoitujen tofupalojen päälle paistinpannulle kippaa wokkivihannespussin, ruoka on valmista melkein saman tien. Taito poimii lautaseltaan aina ensiksi suuhunsa tofun ja parsakaalin palat, seuraava suosikki ovat porkkanat.

Lopetimme paaston vähän etuajassa jo pitkänäperjantaina, kun mummolassa ei ollut vaihtoehtoisia levitteitä tarjolla leivän päälle. Toki voisi syödä vain voinkin kanssa, mutta Taiton leivälle halusimme jotain kalsiumpitoista. Tahnojen syönti jatkuu kyllä kotona paaston loppumisesta huolimatta. Paastossa on sekin hyvä puoli, että on mahdollisuus päästä eroon piintyneistä tottumuksista.

-Piia

Yksivuotias herkuttelee tahini- ja maapähkinävoileivillä. Puinen leikkuulauta lautasen asemesta on muuten tosi kätevä: tiskiä säästyy, kun pyyhkäisee vain murut pois.

Yksivuotias herkuttelee tahini- ja maapähkinävoileivillä. Puinen leikkuulauta lautasen asemesta on muuten tosi kätevä: tiskiä säästyy, kun pyyhkäisee vain murut pois.

1 kommentti

  1. Laura said,

    12 huhtikuun, 2010 klo 4:54 am

    Vai noinko sen paaston voisi toteuttaa? Itselläkin se on ollut mielessä vuosikaudet, mutta mitään konkreettista ei olla koskaan saatu aikaiseksi (no, ehkä nuorempana jotain karkkilakon tyylistä). Minulla oli raskausaikoina oikein himo Tartex-tahnoihin, niinpä lasten synnyttyä en enää saattanut syödä niitä. Joskohan nyt jo tarjoaisin niitä muksuillekin…
    Meilläkin lapset ovat Taiton ikäisestä lähtien rakastaneet ituja ja papuja, samoin kuin etikkakurkkuja ja -punajuuria. Joistain suosikeista, kuten keitetystä parsakaalista, on kuitenkin tullut inhokkeja. Ehkäpä olen tarjonnut niitä liian usein, tai sitten maku vain muuttuu iän myötä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: