Laulamista oppimassa

Arvostan kovasti itse tehtyjä juttuja, mutta musiikin osalta annoin aikaisemmin muiden hoitaa soittamisen ja laulamisen. Kouluajalta musiikintunneilta oli jäänyt hirveät traumat laulukokeista, enkä laulanut vuosikausiin mitään, edes yksin kotona. Matemaattisella alalla opiskellessa törmäsin jatkuvasti ihmisiin, jotka olivat osoituksia matemaattisten ja musiikillisten lahjojen yhteisestä esiintyvyydestä, mutta minua se ei selvästikään koskenut.

Vauvalle kuitenkin olisi hyvä laulaa. Taiton kummit kannustivat musisoimaan antamalla nimiäislahjaksi hienon itsetehdyn laulukirjan. Kun asiantuntija-artikkeleissakin vakuuteltiin, että vauva kyllä pitää oman vanhempansa kehnommastakin lauluäänestä, uskaltauduin yrittämään. Aluksi oli aivan toivotonta. Vaikka kuinka yritin, yksinkertaisimmatkin kehtolaulut menivät nuotin vierestä. Muutaman ensimmäisen kuukauden aikana Taito ei paljoa laulamista kuullut.

Sitten sain jonkin laulun alun menemään suunnilleen oikein, kun Taito oli viiden kuukauden ikäinen. Piti löytää materiaalia, jonka avulla harjoitella lisää. Netissä Sibeliusakatemian sivuilla on tietokanta, jossa on joidenkin kansanlaulujen säveliä miditiedostoina. Kuuntelin niitä kerran toisensa jälkeen, ja yritin saada nuottia kohdalleen. Lopulta laulaminen alkoi sujua, ensin ankarasti keskittyen, ja nyt viimein pystyy rallattamaan rennosti.

Kansanlaulut ja perinteiset kehtolaulut ovat tosi hyviä vauvaa rauhoittamaan. Nyt on kätevää vielä taaperonkin kanssa, että vaikkapa pukemisen käydessä hankalaksi tai vaippaa vaihtaessa voi laulamalla saada hänet rauhoittumaan tai huomion toisaalle. Olisinpa aloittanut treenaamiseen vähän aikaisemmin, niin olisi monilta pikkuvauva-ajan itkuilta säästytty.

Mökkielämä on myös tuonut ymmärrystä laulamisen merkityksestä helpottamaan raskaita töitä. Kun huuhtoo vaippaa toukokuun lopun yllättäen kylmenneessä säässä ja hillittömässä tuulessa kädet sinisinä, niin sopivan synkeä jollotus helpottaa oloa.

Eilen yllätyin kovasti, kun kämppis kehui laulamistani. Laulamistakin voi siis oppia, hienoa! Olen ollut tyytyväinen, että Taito saa hiukan musiikkikasvatusta, kun hän seuraa toisinaan kämppiksen harjoittelua kuoroa varten. Omaa laulamistani olen pitänyt kotitarvetuotantona, jolla ei ole niin suurta merkitystä lapsen musiikillisen kehityksen kannalta.

-Piia

Mainokset

4 kommenttia

  1. nti Täti said,

    marraskuu 28, 2009 klo 10:45 pm

    Ihanaa, tuota laulaminen parhaimmillaan juuri on: huimaa kehitystä ja lurittelun iloon solahtamista. 🙂

    Laulamista voi oppia kuten mitä tahansa muitakin taitoja. Amusikaalisia (musiikillisesti ”sokeita”) ihmisiä on häviävän pieni osa väestöstä ja he harvoin saavat musiikin kuuntelustakaan mitään irti. Kaikilla muilla on mahdollisuus oppia musisoimaan itse. Ongelma usein onkin enemmän murskatussa musiikillisessa itsetunnossa kuin todellisessa kyvyn puutteessa. Jos vain uskaltaa kokeilla, pystyy kyllä!

    Äidin periksiantamaton tutkimusmatka laulamiseen on varmasti parasta musiikkikasvatusta, mitä voi lapselle antaa: laulaa saa, ja juuri sillä omalla äänellä.

  2. sampsa said,

    marraskuu 29, 2009 klo 8:53 pm

    Minäkin olen uskaltautunut lurittelemaan muksujen kanssa. Täytyy käydä kaivamassa esiin nuo kansanlaulut. Huuliharpunkin ostin jos vaikka silläkin yrittäisi – tällainen harrastelija.

  3. Laura said,

    marraskuu 30, 2009 klo 11:47 am

    Vai aivan päinvastainen tapaus siellä! Minullakaan ei tosin sitä lauluääntä ehkä juurikaan ole, mutta aloitin intensiivisen kehtolaulujen paukuttamisen välittömästi esikoisen synnyttyä – ja osittain jo sitä ennen, mutta nolostellen 🙂 Meni pari vuotta, ennen kuin toisen lapsen synnyttyä (ja lauluinnon vähennyttyä) tajusin, että laulaminenhan se taisikin pitää esikoiseni vauvana hereillä yökaudet…

    Harmittaa se kuitenkin, kun kolmas lapsi ei ole kaikkia niitä kehtolauluja ja lastenlauluja kuullut. Illan yhdessäoloaika on mennyt nykyään enemmän satujen lukemiseen. Onneksi Siiri itse on tosi hyvä keksimään lauluja omasta päästään (valitettavasti tosin kesken iltasadun).

    Nyt meillä on projektina laulaa joka ilta joululaulu ennen nukkumaanmenoa. Yllätyksekseni se onkin ollut lapsista supertylsää. He pyytävät mieluummin jonkun tutun rakkaan kehtolaulun, ja kyllähän nyt yhden sellaisen jaksaa aina luikauttaa… Nuku nuku nurmilintu on yksi suosikeistamme, siihen kun on vaikka miten paljon muunnelmia. Joka ilta kun lamppu sammuu ja Unilintu ovat myös kestosuosikkeja isompienkin tyttöjen toivelistalla.

  4. Laura said,

    marraskuu 30, 2009 klo 11:48 am

    Ai niin, itse verestin laulutaitoani ja sanojen muistamista lainaamalla kirjastosta ihania tuutulaulu-CD-levyjä!


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: