Siis mikä tää leikkipuistojuttu oikein on?

Päivähoitoon palatessaan Taito sai myös totuttautua leikkimään leikkipuistossa. Mökillä olimme touhunneet päivittäin pihalla, mutta kaupunkiympäristössä ulkoilimme lähinnä rattaissa ja kantorepussa. Jos Taiton nosti rattaista pois, hän tarrasi jalkaan kiinni ja alkoi parkua. Tai sitten istui paikallaan maassa, eikä oikein uskaltautunut liikkeelle. Siltä pohjalta alkoi totuttelu ulkoiluun kaupunkioloissa.

Päiväkodissa kaikki aamupäivät vietetään ulkona, tavallisesti jossakin lähiseudun leikkipuistoista. Kului kolmisen viikkoa, ennen kuin taapero suostui lähtemään liikkeelle päivähoidossa ulkoillessaan. Hoitoa oli kaksi päivää viikossa, ja siinä välillä meidänkin piti ryhtyä totuttamaan häntä ulkona liikkumiseen.

Meillä ei ole kunnollista pihaa, joten alkoi tutustuminen lähimpään leikkipuistoon. Aamupäivisin huomasin, että tännehän kaikki lähiseudun taaperot tuodaan ulkoilemaan, ja äitien luontevasta jutustelusta päätellen he ovat ulkoilleet siellä jo pitkään. Suunnilleen Taiton ikäisiä (puolitoistavuotiaita) lapsia on tälläkin alueella ihan käsittämättömän paljon.

Minusta sen sijaan leikkipuisto tuntui aika tylsältä paikalta: tasainen hiekkakenttä ilman kasveja tai pinnanmuotoja. Vaihteeksi oli kiva leikkiä liukumäessä ja kiikuttaa Taitoa kiikussa, mutta päivästä toiseen toistettuna samat leikkitelineet eivät jaksa innostaa. Toisiin vanhempiin olisi kyllä kiva tutustua.

Olemme silloin tällöin käyneet lähimetsissä ihmettelemässä sammalia, lintuja, kallioita, kasveja, käpyjä, puita ja mitä kaikkea siellä nyt onkaan. Se on ollut vanhemman näkökulmasta paljon mielenkiintoisempaa. Joka kerta löytyy jotain uutta: kuinka tuollakin kivellä voi kasvaa noin montaa sammallajia, olisipa kivaa tuntea niitäkin tarkemmin. Huonona puolena on ollut vaihtelevan maaston hankaluus taaperolle, ja on pitänyt olla tarkkana kielonmarjojen ja koirankakkojen kanssa. Mutta Taito on hiukan liikkumaan lähdettyään innokkaasti tutkinut kaikkea, mitä on ympärillään nähnyt.

Saisipa siis lähimetsäänkin seuraa! Olen miettinyt, voisiko hiekka-aavikkoleikkipuistojen rinnalla olla paikasta toiseen siirrettävä luontoleikkipuisto. Lähimetsään aidattaisiin lapsille tarkoitettu alue milloin mihinkin, aita pitäisi koirankakat ulkopuolella. Jotta maasto ei liikaa kuluisi, paikkaa vaihdettaisiin riittävän usein. Kielonmarjoja sisältävät alueet voisi yrittää rajata pois.

Tänä aamuna leikkipuistoon ei ilmestynytkään muita, ja katselin kaihoisasti metsää aidan toisella puolella. Siirryimme sinne muutaman liukumäessä laskun jälkeen. Taito keräsi käpyjä ja oli ihastunut nähdessään talvipukuisen oravan, joka touhusi ihan lähellä meitä. Metsä on kiva, mutta turhan siistitty. Jättäisivätpä kaupungin metsätyöntekijät myös kaatamiaan puunrunoja lahoamaan, jotta pääsisimme paremmin tutkimaan myös lahopuiden asukkaita.

-Piia

Taito mökin pihassa leikkimässä äidiltä perityllä kuorma-autolla.

Taito mökin pihassa leikkimässä äidiltä perityllä kuorma-autolla.

4 kommenttia

  1. Lotta T said,

    17 marraskuun, 2009 klo 11:15 am

    Hei Piia!

    Mahtava ajatus tuo siirrettävä metsäleikkipuisto – lättänäiset hiekka-aukeat ovat minustakin todella tylsiä. Harmi että kaupunkiluonto pitää hoitaa niin steriiliksi!

    Minulla olisi sinulle postia, mutta toimituksen yhteystietoluettelosta puuttuu kohdallasi pieni palanen. Ehtisitkö meilata osoitteeseen lotta.tuohino ät sanomamagazines.fi, paluupostia luvassa?

    Nättejä ulkoilukelejä toivottaen
    Meidän Perheen nettituottaja Lotta

  2. Suvi said,

    22 marraskuun, 2009 klo 9:55 am

    Leikkipuistojen maailma on minullekin tuttu – ja yhtä ankeaksi koen ne itsekin. Lapset kyllä viihtyvät (etenkin jos on leikkikavereita), mutta itse en millään jaksaisi puuhastella aina samoja juttuja. Varsinkin viikonloppuisin leikkipuistot ovat kuollettavan tylsiä kun niiden pyörät ja muut lelut ovat lukkojen takana.

    Parasta antia leikkipuistoissa on kuitenkin yhteisöllisyys. Rohkeasti vaan juttelemaan muiden vanhempien kanssa! Eihän sitä tiedä mitä mahtavia juttuja uusista tuttavuuksista kumpuaa – jos ei mitään muuta niin ainakin vertaistukea!

  3. Laura said,

    22 marraskuun, 2009 klo 4:51 pm

    Täällä pikkukaupungeissa ei kyllä yleensä leikkipuistoon edes satu samaan aikaan muita perheitä. Mekin kävimme tänään kahdessa puistossa eikä muita näkynyt. Kyllä se lapsiakin jo välillä kyllästyttää, ne samat puistot. Silloin tällöin kävelemme uiston sijaan lähimmälle rannalle. Siellä onkin nyt ollut aivan upeita jäätaideteoksia ja valojen leikkiä!

  4. Lallu said,

    23 marraskuun, 2009 klo 3:20 pm

    Meillä ulkoillaan sekä puistossa että metsässä. Onneksi asumme maaseudulla ja nurkilta lähtee luontopolku metsän siimekseen.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: