Lähimetsää suojelemassa

Tämän aamupäivän vietin lähimetsässä mittanauha kourassa. Kaupunginosamme aktiivit olivat löytäneet metsikön, joka olisi mahdollista säästää rakentamiselta luonnonsuojelulakiin vedoten. En ollut aikaisemmin tiennytkään, että luontaisesti syntynyt jalopuumetsikkö on suojeltu luonnonsuojelulain nojalla: Näitä ”alueita ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu”. Suojelu onkin tarpeen, sillä alueelle on jo kaavoitettu asuintaloja.

Mikä sitten on jalopuumetsikkö? Luonnonsuojeluasetuksen mukaan ”Luontaisesti syntyneitä, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvia metsikköjä, joissa jaloja lehtipuita kasvaa runkomaisina puina vähintään 20 kappaletta hehtaarilla yhtenä tai useampana lähekkäisenä ryhmänä rajattavissa olevalla yhtenäisellä alueella. Jaloja lehtipuita ovat tammi, metsälehmus, vaahtera, saarni, kynäjalava ja vuorijalava. Runkomaiseksi puuksi katsotaan puu, jonka läpimitta on 1,3 metrin korkeudella yli seitsemän senttimetriä. Runkomaisen tammen läpimitta on kuitenkin sanotulla korkeudella vähintään 20 senttimetriä.

Niinpä me sitten kuljimme metsässä, katsoimme vuoroin hyvin pienimittakaavaista karttaa ja vuoroin mittanauhaa, ja vertasimme päätelmiämme ympäristökeskuksen edustajan päätelmiin. Tuttavani olivat jo toimittaneet ympäristökeskukselle tiedot puista gps-koordinaattien kera, mutta ympäristökeskuksen edustaja ei ollut löytänyt kaikkia puita tai mitannut niille riittävää ympärysmittaa. Muutama tammi olikin ympärysmitaltaan siinä rajoilla, mutta meidän mittaustemme mukaan kuitenkin riittävän iso. Tarkistimme kaikki kiistapuut vielä kerran, ja luonnonsuojelulain vaatima määrä ylittyi hyvin. Siispä väsäämään valitusta ympäristökeskukselle ja toivomaan parasta.

Alue on muutenkin hieno. Ihailimme petäjässä töröttävää valtavaa kanahaukan pesää, jonka asukaskin lensi kirkuen lähistöllä. Etsimme maariankämmeköiden jäänteitä maasta ja kuljimme valtakunnallisesti arvokkaalla kallioalueella. Ja Helsingin keskustaan on alle kymmenen kilometriä. Tämä tuo tietysti rakentamispaineita, mutta toisipa se myös syyn säilyttää hieno luontokohde.

-Piia

Kallioimarrekin viihtyy lähimetsän kallionseinämillä.

Kallioimarrekin viihtyy lähimetsän kallionseinämillä.

2 kommenttia

  1. Laura said,

    19 lokakuun, 2009 klo 9:28 am

    Mahtavaa, että löytyy teidänkaltaisianne ihmisiä suojelemaan noita tärkeitä elinympäristöjä, vaikka miten pieniä! Toivottavasti raha ja rakennuspaineet eivät ratkaise tätä asiaa.

  2. Piia said,

    19 lokakuun, 2009 klo 8:29 pm

    Mahdollisuudet ovat aika pienet, että suojelu onnistuu. 😦

    Jos helsinkiläinen lähiluonto kiinnostaa enemmän, kannattaa lukea ensi perjantaina ilmestyvä Suomen Luonto. Siellä esitellään kaavoituskiistoja, ja tämä metsä on pääjuttuna, oletettavasti hienojen kuvien kera. 🙂


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: