Katse lähelle

”Ja siinä närreen kohalla on punanen postilaatikko, siinä kiännytte oekeelle…” Tällaisten saapumisohjeiden mukaan suunnistimme hakemaan mökin kaivoon käytettyä vesipumppua, jonka ostimme muutaman kymmenen kilometrin päästä toisesta maaseutupitäjästä. Samalla harrastimme lähiseutumatkailua tutustumalla Kissakosken vanhaan voimalaan ja söimme mahtavat pöperöt entisen tehtaan tiloissa olevassa Kissakoski-ravintolassa.

Kysyin kasvisruokavaihtoehtoa, ja ravintolan työntekijä pahoitteli lihattoman ruokavaihtoehdon rajoittuneisuutta. Niinpä sain tuntuvan alennuksen lounaan hintaan, ja söin hiillostettuja muikkuja, valkoviinilohta, kasvispateeta, haukipateeta, graavilohta jne. jne., kunnes minut piti melkein kierittää ravintolan portaita alas parkkipaikalle. Täällä söisin mielelläni toistekin rajoittuneita pöperöitä.

Paljon muutakin nähtävää olisi ollut, mutta yksivuotiasta ei viitsi retuuttaa mukana kovin pitkällä reissulla. Olin aivan innoissani, että näin lähellä on näin paljon käyntipaikkoja. Kotimatkalla söimme vielä eväitä järven rannalla ja taapero oli haltioissaan katsoessaan suihkulähdettä ja uimaan juoksevia koiria.

Suomessa kesä on aivan täynnään kaikenlaista hienoa matkailijalle, ja tuntuu, että iän mukana oma katseeni on alkanut kiinnittyä yhä lähemmäksi. Parikymppisenä matkustelimme junalla kavereideni kanssa monet kerrat Euroopassa ja Venäjällä. Vaellusreissuja tuli tehtyä eri puolella Suomea, muttei koskaan oman maakunnan maisemissa. Sitten päädyimme Tompan kanssa vuosikausiksi mökin lumoihin.

Nyt olemme viettäneet mökillä käytännössä koko kesän, ja sieltä tekisi mieli joskus myös poistua. Olen jo bongannut lukuisia paikkoja, jonne ainakin mennään, kun taapero tuosta vähän kasvaa. Avoimia luomutiloja, kotieläinpihoja, kuvataidetta, musiikkijuhlia, perinnenäytöksiä ja vaikka mitä muuta on tarjolla ihan lähellä.

Ja vaellusreitit! Melkein mökin kulmalle on rakennettu laaja reittiverkosto, jota pitkin pääsee tutustumaan alueen luontoon. Mielenkiintoa lisää se, että paikoilla on monesti jokin yhteys suvun historiaan: tuolla on ukin synnyinkoti ja tuossa mökissä asui  äidin isotäti. Ehkä jo ensi kesänä saamme viimein lapsosen isovanhemmille hoitoon siksi aikaa, että pääsemme karistamaan pölyt teltasta, makuupusseista ja retkikeittimestä, ja katselemaan lähialuetta vähän tarkemmin.

-Piia

1 kommentti

  1. Laura said,

    11 elokuun, 2009 klo 5:19 am

    Samaa minäkin olen monesti ajatellut: pitäisi enemmän katsastella ihan lähiympyröitä. Tänä kesänä ajanpuute ratkaisi kesälomakohteen. Kävimme naapurikaupungin kahdessa idyllisessä kohteessa ja lapset tykkäsivät. Ei tarvinnutkaan matkustaa satoja kilometrejä… Meidän lähin kulttuurikohteemme, vanha pappila, jossa on pieni museo ja kesäisin taidenäyttelyitä, on muuten kotikatumme päässä. Siellä saimme aikaiseksi käydä kerran.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: