Villivihanneksia pöytään

Jonkin aikaa sitten veimme pikku-Taiton, 1-v, ulkoilemaan ilman rattaita, jotta hän lopultakin saisi vähän kosketusta ulkomaailmaan. Kannoimme hänet takapihan metsään ja jäimme siihen ihmettelemään orastavaa kevättä. Taito istui hiljaa paikoillaan kymmenen minuuttia, ennen kuin kohotti varovasti toista kättään. Sitten hän istui taas hiljaa. Metsä taitaa olla pelottava paikka. Ehdimme havainnoida ympäristöä sen verran, että näimme kasvien jo alkaneen versoa maasta. Kauempaa sitä ei huomannut, kun hennot oraat jäivät vielä kuivuneen heinän sekaan.

Odotamme jo kovasti pääsevämme mökille villivihannesten keruuseen. Kun kämppiksemme lähti viime viikonloppuna läheiseen saareen yhdistetylle virkistys- ja nokkosenkeruuretkelle, annoin hänelle mukaan pari muovipussia ja vuohenputkitilauksen. Kilttinä ihmisenä hän toikin meille kotiin jääneille pienen pussillisen vuohenputken versoja. Meri imee vielä täällä rannikolla kaiken lämmön, minkä vuoksi saaren vuohenputket olivat vasta hiukan nostaneet päätään maasta. Söimme ne hujauksessa leipien päällä. Kämppis taas paisteli itselleen ja vierailulle saapuneelle äidilleen nokkoslettuja, jotka olivat NIIN hyviä tuoreista versoista tehtynä. Kyllä mekin kohta.

Kotona olemme virittäytyneet villivihanneskauden alkuun myös ostamalla purkillisen suolaheinäsäilykettä. Sitä myydään läheisessä venäläisiin tuotteisiin erikoistuneessa kaupassa. Kivan kirpeä suolaheinäsäilyke osoittautui herkuksi leivän päällä, ja maultaan vaativa kämppiskin piti siitä. Olemme ennestään käyttäneet itse poimittya suolaheinää lähinnä savustettavan ja grillattavan kalan sisällä mausteena ja pinaattikeittotyyppisten keittojen osana. Suomessa kasvavista lajeista molemmat, sekä niitty- että ahosuolaheinä, ovat syötäviä, ja helppoja tunnistaa.

Mutta nyt kannattaa lähteä villivihannesjahtiin hakemaan kunnon vitamiinitömpsyt. Suolaheinän aika on vasta vähän myöhemmin, mutta vuohenputket ja nokkoset nousevat jo maasta puutarhojen perällä. Lämpimillä paikoilla ne ovat jo kohta ohittaneet parhaan aikansa. Vuonenputkea voi syödä leivän päällä, lisätä salaattiin ja käyttää monissa ruuissa korvaamaan pinaatin kokonaan tai osittain. Nokkonen sopii erityisen hyvin lettuihin, mutta yhtä lailla myös pinaatin tilalle. Molemmissa on enemmän vitamiineja ja muita suojaravintoaineita kuin lällyissä kesyvihanneksissa.

-Piia

Mainokset

3 kommenttia

  1. Laura said,

    Touko 6, 2009 klo 6:41 am

    Voi että siellä on kevät jo pitkällä! Täällä vasta aloitellaan, lumetkin sulivat lopullisesti vasta viime viikolla…

    Kaksi vanhinta lasta saavat ehkä tänä vuonna omat pienet kasvimaat, Veera aikoo kasvattaa siinä myös syötäviä villivihanneksia.

  2. nti Täti said,

    Touko 6, 2009 klo 6:10 pm

    Paljonki noita suolaheiniä uskaltaa syödä ennen kuin kalsiumin sitominen alkaa olla ongelma? Suolaheinät ja ketunleivät hivelevät makunystyröitä mutta olen tottunut että pari voi maistaa silloin tällöin ilman ravitsemuksellisia ongelmia, ihan syömällä syömään ei kannata ruveta.

  3. Ekoelm said,

    Touko 6, 2009 klo 7:21 pm

    En usko, että pieni keko voileivän päällä on ongelma, kun syö jotain kalsiumpitoista samalla. Koko ateriaa emme sentään suolaheinästä tee. 🙂 Ja syöväthän ihmiset raparperikiisseliäkin, jossa on sama oksaalihappo-ominaisuus.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: