Yksivuotiaan suosikkileluja

Kirjoitin talvella seitsenkuukautisen vauvan suosikkileluista. Huomenna on Taiton yksivuotissyntymäpäivä, joten nyt on hyvä aika päivittää lelutilanne.

Lelujen pureskelun tilalle Taito on löytänyt monenlaisia muita tapoja leikkiä. Pitkäaikainen suosikki olivat sisäkkäiset eriväriset muovipurkit, jotka ovat kummeilta lainassa. Niitä hän jaksoi hypistellä ja asetella sisäkkäin pitkiä aikoja yhteen menoon. Niilla on yllättävän monta ominaisuuta, jotka löytyvät osaamisen karttuessa. Nyt pelkkä purkkien kokoaminen sisäkkäin on käynyt tylsäksi, ja vauva näkyy lajittelevan niitä värin mukaan, esimerkiksi pelkästään keltaiset ja siniset purkit sisäkkäin. Purkit kelpaavat myös ruuanlaittoleikkeihin. Tornin kokoaminen lienee vuorossa seuraavaksi, mutta vielä se ei onnistu.

Fyysikkona vauvan hahmotuskyvyn kehittyminen on ollut hyvin mielenkiintoista seurattavaa. Ympäröivän maailman ominaisuudet tulevat tutuiksi vasta yksi kerrallaan kokeilemalla. Vauva ei mistään tiedä, että isompaa purkkia ei voi panna pienemmän sisälle, vaan kokeilee molempia vaihtoehtoja tasapuolisesti. Vasta monen kokeilukerran jälkeen hän oppii säännön, kummin päin kannattaa yrittää.

Pääiäisenä isovanhempien luona Taito iski silmänsä kahteen teekannuun, ja viettikin suuren osan lomasta niiden kimpussa. Kansi päälle, kansi pois, porkkananpala kannuun, kansi päälle, puuro pyyhkeen alle hautumaan, kansi pois jne. Välillä syömään ja vaipanvaihtoon, sitten takaisin kannujen kimppuun. Kotiin päästyämme annoin hänelle kattilan, kannen ja puukauhan, ja leikki jatkui yhtä touhukkaasti. Lastenpedagogin kehittämät lelut eivät selvästikään ole välttämättömiä kiinnostaviin leikkeihin, mutta muovikattila säästäisi korviamme helvetilliseltä kolinalta. 🙂

Meillä on myös perinteinen puinen muotolaatikko, jonka Taito sai jo nimenantojuhlalahjaksi. Se on jaksanut kiehtoa kuukausitolkulla. Aluksi palikat sai laatikkoon avaamalla kannen. Sitten opittu sääntö näytti olevan, että vain ympyränmuotoisesta reiästä voi saada palikoita laatikkoon, ja kaikki muotoja yritettiin siitä. Sittemmin neliönmuotoisen reiän ja kuutionmuotoisen palikan yhteys on löytynyt.

Mökiltä tuotujen minun vanhojen ”insinöörilelujeni” suosikkiaika on sekin nyt. Taiton lemppari on muovinen torvi, jota hän on oppinut töräyttelemään. On oltava tarkkana, ettei tiettyjä leluja loju saatavilla, kun keittelemme aamupuuroa ennen seitsemää, jotta myöhimmin töihin lähtevät kämppikset saavat vielä hetken armonaikaa unilleen. 🙂

Odotan jo kovasti kesää, jotta pääsisimme paremmin leikkimään myös luonnonmateriaaleilla ainaisen muovin sijasta. Talvella toin metsäretkeltä kotiin sammalta, mutta se tulkittiin ruuaksi ja pulautettiin pian lattialle. Kohta voi jo olla ulkona ilman lapasia ja päästä hypistelemään kaikenlaista, mitä metsästä löytyy.

-Piia

Puuroa keittämässä vanhempien mallin mukaan.

Puuroa keittämässä vanhempien mallin mukaan.

Mainokset

1 kommentti

  1. Laura said,

    huhtikuu 30, 2009 klo 6:30 am

    Leikki on lapsen työtä 🙂

    Kun välillä olen suivaantunut kaikkialla pyöriviin leluihin ja sullonut suurimman osan niistä ullakolle, lapset ovat tyhjentäneet kirjahyllyn ”kirjastoksi” ja vaatekaapit ”kaupaksi”. Lelut näköjään meillä vähän suojelevat varsinaisia käyttötavaroita katoamasta, rikkoontumasta ja likastumasta.

    Pakko mainostaa, jos teillä ei vielä ole, HAKKAA. Meidän 7-vuotiaskin tykkää vielä paukutella sitä. Huono puoli on se ääni, mutta käden motoriikkaahan se kehittää ja minusta on mukava ajatella, että meidän tytötpä oppivat vasaroimaan jo yksivuotiaina…


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: