Kun kiinteisiin ruokiin siirtyminen aikanaan alkoi, porkkanamössön rinnalle liittyi pian iltapuuroannos pitämään nälkää yöllä.
Samoihin aikoihin postiluukusta putoili valmispuurojauhemainoksia, mutta eipä ole tarvinnut ostaa valmista. Lapsonen söi jo neljän kuukauden ikäisestä samaa haudutettua puuroa kuin muukin perhe. Suolan jätimme omastakin pöperöstä pois. Neuvolassa opastettiin hienontamaan puurohiutaleita ennen keittämistä. Siinä vaiheessa oli tavallista puuroa mussutettu jo ainakin kuukausi, eikä mukinoita ollut kuulunut. Kaikki on muutenkin maittanut, mitä on tarjottu. Joskus ekalla maistamiskerralla on sanottu gääh ja syöty vain vähän, mutta seuraavilla kerroilla on jo maittanut paremmin.
Puuro syntyy todella vähällä vaivalla. Kun kello lyö illalla seitsemän, lasken kattilaan sen verran vettä, että puuroa riittää sekä Taidolle että itselleni. Jätän veden kuumenemaan kannen alle kattilaan, ja otan sillä välin esille hiutaleet ja lisukkeet. Lisään melkein aina puuron sekaan joko marjoja tai hedelmiä. Monesti pilkon puuron sekaan omenan, yleensä kuorineen, sillä vauva osaa jo käsitellä kuorenpalat. Puolukat ovat toinen vakiolisuke. Kun vesi kiehuu, lisään hedelmäpalat tai marjat, öljylorauksen ja hiutaleet ja sekoitan. Sitten väännän levyn kuutoselta nollille.
Nyt seuraa energiansäästövaihe: kansi takaisin kattilan päälle tiiviisti ja kattilan päälle pieni froteepyyhe. Sitten puuhailemaan vauvan kanssa rauhassa omia puuhia, puuro hautuu noin 10 minuutissa ilman valvontaa. Se pysyy lämpimänä ainakin tunnin, vaikkei heti ehtisikään syödä. Vitamiinien säilyvyyden parantamiseksi marjat voi lisätä myös valmiiseen puuroon.
Tällä tavalla voi kypsentää kaikkia kokeilemiani puurohiutaleita kaurasta neljäänviljaan. Neljänviljan puuro tosin kuohuu helposti, joten on oltava tarkkana, että kääntää levyn nollille heti kun vesi on alkanut kiehua. Keitämme puuroa silloin tällöin myös hirssistä ja tattarista, mutta ne vaativat pitempään kypsyvinä ainakin puolen tunnin haudutuksen ykkösellä kannen alla.
Itse pöperöitä tekemällä voi valita, millaisiin makuihin lapsen totuttaa. Vältämme sokerin käyttöä keittiössämme, mutta ruuat maittavat silti vauvalle hyvin. Puolukkaruispuuro on yksi suursuosikeista.
-Piia
Kuvat:
Puuro hautumassa pyyhkeen alla.
Ekoelämää 
puuroa said,
30 tammikuun, 2009 klo 8:16 pm
Valmistan puuron samalla tavalla kuin sinä muuten, mutta en ole koskaan tuota pyyhettä tarvinnut, pelkkä kansi riittää. Tosin en voi levyä ihan heti veden kiehuttua sammuuttaa, kun meillä on induktioliesi. Pari minuuttia pienellä lämmöllä, levy pois päältä ja sillä aikaa kun puuro hautuu, suoritetaan talon raivaus leluista ja lasten sotkuista!
Laura said,
31 tammikuun, 2009 klo 12:24 pm
Eipäs ole tullut mieleen käyttää pyyhettä apuna hauduttamisessa! Meilläkään ei puurojauheita ole tarvittu, vaan lapset ryhtyivät heti syömään normaalia hiutalepuuroa, aluksi tosin pikakaurahiutaleista tehtyä. Tein myös paljon niukasti sokeroitua vispipuuroa puolukoista, luumuista tai omenista. Siksipä muksut eivät enää suostukaan niitä syömään, kyllästyivät vissiin…
http://hannelesparadise.blogspot.com/ said,
31 tammikuun, 2009 klo 2:06 pm
Valmispuurojauheita ei tarvita. Alle yksivuotiiaat eivät siedä gluteenia. Tein omat puurot avorioriisistä, jonka jauhosin pulveriksi kahvimyllykoneella. Hirssi ja bovete… mitäkö nuo suomeksi?
nti Täti said,
31 tammikuun, 2009 klo 9:31 pm
Hannele: hirssi on hirssiä ja bovete on tattaria.
Tuo gluteeniväite on ihan mielenkiintoinen (näin keliaakikon tyttärenä), tarkentaisitko?
Taiton puurot vaikuttavat kyllä todella herkullisilta, joten täytyy toivoa, ettei kyllästyminen iske niin kuin Lauran lapsille tai itselleni tarhan aamupuurojen jäljiltä. Nyt vasta parikymppisenä on voinut palata puuroon aamupalana kun lapsuuden karkeat muistot kotona leipää mussuttavasta muusta perheestä ja tarhassa odottavasta tylsääkin tylsemmästä (?) puuroaamiaisesta ovat hälvenneet riittävästi.
Missä suhteessa käytät, Piia, rasvaa?
Piia said,
1 helmikuun, 2009 klo 10:47 am
Ruokaöljyä lorautan puuroihin aika railakkaasti. Loppusyksystä en ehtinyt ja muistanut syödä tarpeeksi vauvanhoidon ja imetyksen tuoksinassa. Kun paino uhkasi pudota alle ennen raskautta olleen tason ja heikotti, yritin estää painon putoamista lisäämällä öljyn määrää aamu- ja iltapuuroissa. Nyt tuntuu siltä, että tasapaino on saavutettu, eikä litraisia ruokaöljypulloja enää tyhjene samaa tahtia kuin aikaisemmin. 🙂
Laura said,
1 helmikuun, 2009 klo 12:54 pm
Tuo öljyhän on sitten myöhemmin näppärä tapa saada lapsen rasvan ja nimenomaan hyvien rasvahappojen saanti riittäväksi, jos lapsi alkaa 10-12 kk:n iässä käyttää rasvatonta maitoa. Itse lisään vieläkin Siirin (2,5 v.) aamupuuroon margariinia teelusikallisen, vauvaiässä lisäsin öljyä.
Jos muuten lapset juo luomumaitoa jossain vaiheessa, kannattaa muistaa, että siihen ei lisätä D-vitamiinia ja neuvolan perussuosituksilla sitä ei sitten saa riittävästi. Meillä napsitaan neuvolantädin suosituksesta (koko perhe) Minisun Fortea, jossa on 10 mikrogrammaa D-vitamiinia per tabletti. Apteekissa sanottiin, että D-vitamiinin saantisuotituksia ollaan tuosta vieläkin nostamassa, joten uskalsin ruveta noin hurjia määriä antamaan lapsillekin.