Runoja ja käännöskirjallisuutta

Kuulin musiikkileikkikoulun opettaja -kaveriltani, että puolen vuoden iästä lähtien vauva olisi erityisen vastaanottavainen loruille, lauluille ja muulle kielenoppimista tukevalle toiminnalle. Tompalle ja minulle on molemmille jäänyt mukavat muistot lastenrunoista, joita meille on pienenä luettu. Kummankin lapsuudenkodissa oli tiiviin lukemisen kohteena Pikku Pegasos -lastenrunokokoelma. Ehkäpä niistä on jotain jäänytkin, sillä leikimme mielellämme suomen kielen koukeroilla. Tompan pikkuvelikin on valmistumassa kirjallisuustieteen tutkijaksi.

Minulle kansanperinteen runot ja laulut ovat erityisen mieluisia. Silti mieleeni ei tullut yhtään kokonaista runonpätkää, kun aioin ryhtyä vauvaa viihdyttämään. Mars kirjallista apua hakemaan siis. Päätin kerrankin ostaa jotain uutena, ja menin Akateemisen kirjakaupan hyvin varustellulle lastenkirjaosastolle. Pikku Pegasoksesta oli otettu jo 20. painos vuosi sitten, mutta sekin oli loppuunmyyty.

Katselukirjahyllyssä osui silmiin Loruleikki-kirja. Siinä on muutama tunnetuin lastenloru ja kokonaisuus on koottu oikein akateemisin asiantuntijavoimin. Sen kömpelöä tietokonegrafiikkaa edustavat kuvat kyllä näyttivät aikuisen silmään aika ankeilta, mutta sainpa sentään edes pari kokonaista runonpätkää. Muutama päivä myöhemmin näin tietenkin saman kirjan kirpparilla kymmenesosalla uuden hinnasta.

Muuten myynnissä oleva katselukirjaosasto on pitkälti käännöskirjallisuutta. Poistomyyntieriä myyvästä kirjakaupasta ostin vielä Ensimmäiset sanani -katselukirjan, jossa on iloisen värikkäitä kuvia.

Kotona kuvavalikoima ei tuntunut oikein loogiselta. Samalla sivulla oli mm. leijona, hiiri, lääkäri ja mustekala – öh? Sitten pingviini, kuningatar, kani ja sukat. Viimeisellä sivulla idea viimein aukeni. Siellä oli luita, jojo ja seepra. Sehän on x-rays, yoyo ja zebra, siis x, y ja z. Tarkemmin katsottuna muutkin kuvat olivat englanninkielisten sanojen mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Kirja onkin ollut alunperin aakkosia opettava katselukirja. Suomennoksessa aakkosidea tietysti vesittyi, ja pelkät kuvat jätettiin jäljelle. Lääkärikin on ollut alunperin nurse, siis sairaanhoitaja. Hm, ehkä kotimaista lastenkulttuuria pitäisi tukea enemmän.

Loppujen lopuksi pääsimme lastenrunojen maailmaan tilaamalla kaivatun runokokoelman verkkoantikvariaatista http://www.antikka.net/. Antikka.net hakutoimintoineen on mainio palvelu. Ei tarvitse kiertää pölyisiä antikvariaatteja. Mukavasti kotona istuen näkee kymmenien liikkeiden valikoiman kerralla, ja toimituksen saa postitse. Jälleennäkeminen oli ihana. Runot ja kuvat olivat *niin* tuttuja, vaikka viimeksi lienen selannut niitä alle kouluikäisenä. Taitokin on päässyt jo aloittamaan tutustumisen sanoilla leikittelyn maailmaan.

-Piia

Kuvat:

lastenkirjoja.jpg
Kotimaista ja käännettyä katselukirjallisuutta: Loruleikki ja Ensimmäiset sanani.

3 kommenttia

  1. Laura said,

    19 tammikuun, 2009 klo 4:46 pm

    Meillä on hyllyssä minun vanha Pegasokseni, josta kirjoittamaan opittuani tein runopusseja lahjaksi vanhemmilleni varmaan kiusaksi asti… Omat lapseni eivät jotenkin ole päässeet pikku Pegasoksen makuun. Itse olen käyttänyt sitä hakuteoksena, kun yhtäkkiä juolahtaa joku lapsuuden lorun alku mieleen.
    Suosituin lastenloruteos meillä no ollut Kirsi Kunnaksen klassikoista koottu pahvisivuinen Tiitiäisen runolelu (2002), jossa on Christel Rönnsin kuvitus. Tiitiäinen metsäläinen pieni menninkäinen ja Tämä peini possu meni ostamaan ruokaa ovat meidän perheen ehdottomat suosikit tuosta kirjasta.

    Anna-Mari Kaskisen runokirjat ovat aivan ihania aikuisen makuun, jos satunnaiset enkeliteemat eivät haittaa. Lapsemme itse tosin tykkäävät enemmän sellaisesta sanahöpsöttelystä, josta ei paista filosofointi ja tunteilu läpi.

  2. nti Täti said,

    19 tammikuun, 2009 klo 5:47 pm

    Runointoilijaäidin ansiosta meillä on joitakin muitakin lasten runokirjoja kuin tuo Pegasos tallella. Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuu on ihan legendaarinen, suosittelen, jos jostakin vain löytyy.

    En muista onko Kunnaksen Tiitiäisen pippurimylly vanhempien luona vai Vaarin mökillä, voin katsoa seuraavan kerran, kun käyn, Satupuu on ainakin saatavissa vasta ensi kesänä.

    Nappaan seuraavaksi kerraksi, kun pääsen Taitoa katsomaan, mukaan toisen legendaarisen pahviopuksen: Eric Carlen Pikku toukka paksulaisen. Ei ole varsinaisesti lorukirja, mutta ollut serkkuja varten ostettuna vanhemmilla, kun kuulemma viehättää lapsia takuuvarmasti. Tekstissä vilisee numeroita ja viikonpäiviä, juoni keskittyy perhosen muodonvaihdokseen ja rei’itetyt pahvisivut ovat ainakin leikittävän kivoja, vaikkei tarina vielä avautuisikaan.

  3. Innokas lukija said,

    20 tammikuun, 2009 klo 9:14 am

    Luen tätä blogia lähes päivittäin, mutta kommentoiminen on jäänyt. Tämä aihe kuitenkin innosti jättämään ensimmäisen merkinnän 🙂

    Lorut ovat ihania ja meillä niitä luetaan vaihtelevalla innolla. Pikavilkaisuslla kaaottiseen kirjahyllyyn meiltä löytyy Pikku Pegasoksen lisäksi ainakin Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen tuluskukkaro ja Tapahtui Tiitiäisen maassa, Marjaliisa Pitkärannan Ai ai veitikkaa (perinteisä suomalaisia loruja), sekä Peukaloputti ja luumupuu, jossa on sormiloruja uusina versioina hauskasti kuvitettuna. Kirja on pahvisivuinen, joten sopii myös pienen omaan käteen tutkittavaksi.

    Kirjastoissa on muuten hyvät valikoimat runo- ja lorukirjoja. Nti Tädin mainitsema Pikku toukka paksulainen on varmasti käväissyt meillä, kuvaus kuulosti niin tutulta 🙂


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: