Kohtuullisuus ja vastuu

Elämäntapa-asiat herättivät kovasti keskustelua. Jatkan vielä pohdintaa hiukan.

Isot muutokset ovat pitkälti kiinni päättäjien ja yrityspomojen päätöksistä. Hyvä lopputulos on kuitenkin päätösten ja tavallisten ihmisten toiminnan välinen tasapaino.

Kun viimein pitkällisten valiokuntakuulemisten ja selvitysten jälkeen saadaan vaikkapa aikaan laki, joka vaatii biojätteen keräämistä, tulisi jokaisen kantaa vastuunsa ja lajitella biojätteensä. Tai kun iso kauppaketju tuo energiansäästölamput valikoimiinsa, miksi ostaa kokonaiskustannuksiltaan kalliimpia hehkulamppuja muihin kuin erityiskohteisiin? Monet muutkin valinnat niveltyvät nykyiseen elämäntapaan.

Aika monet valinnat liittyvät kohtuullisuuteen. Minusta kohtuullisuuteen pyrkiminen on hyvien tapojen mukaista, koska luonnonvaroja on rajallisesti ja maapallon kyky kestää kuormitusta ylittyy jo monin paikoin. Vähän sama juttu kuin olisimme kaikki yhteisen kahvipöydän äärellä, ja pullaa ei riittäisi kaikille. Siinä tilanteessa ei ole hyvätapaista ottaa yhtä pullaa enempää. Mieluummin vielä pitäisi jakaa se yksikin jonkun toisen kanssa tai olla vapaaehtoisesti ilman. Toki jos sattuu istumaan pullavadin vieressä, kuten me länsimaiden asukkaat, tulee helposti kiusaus syödä enemmän.

Ylipäätään vastuullinen toiminta ympäristöasioissa on minusta sukua verojen maksamiselle ja liikennesääntöjen noudattamiselle. En kuvittele olevani muita parempi ihminen, kun jätän kävelemättä päin punaisia. Voisihan ajatella, ettei valtio yhden ihmisen veroja kaipaa, mutta jos kaikki ajattelisivat niin.. 🙂

Tavallisen ihmisen vaikuttavimmat elämäntapavalinnat ovat asuminen (etenkin kodin pinta-ala ja lämmitys), liikkumisen määrä ja tapa (mukaanlukien niin työ- kuin vapaa-ajanmatkat) sekä ruoka (etenkin lihankulutus, kasvihuonekasvikset). Tai oikeastaan vaikuttavin valinta on lasten lukumäärä, seuraahan siitä, kuinka laajana luontoa kuormittava toiminta jatkuu tulevaisuudessa. 🙂

Tavalliselta ihmiseltä on vaikea vaatia sellaisia valintoja, jotka muuttaisivat hänen arjessa selviytymistään kovin paljon. Vastuullisuuteen ja kohtuullisuuteen pyrkimistä taas voi odottaa jokaiselta. Mihin sitten raja vedetään? Ainakin vaikuttavia muutoksia pitää voida vaatia päättäjiltä, vaikka ne muuttaisivatkin yhteiskuntaa paljon. Päättäjien tehtävä on katsoa asioita kauemmas tulevaisuuteen, kun tavalliset ihmiset painiskelevat arjen pulmiensa parissa. Nyt lyhyen ajan edut, kuten työllisyys, ajavat päätöksenteossa pitkän ajan edun yli.

-Piia

8 kommenttia

  1. lastenvaatefriikki tuusis said,

    13 tammikuun, 2009 klo 11:32 pm

    Mä taidan lapsiluvullani kuluttaa kyllä luontoa sitten reilumman käden kautta 🙂 Tosin en voi puolustautua että muutenkaan noissa asioissa nyt olisin yhtään ekologinen, meillä on auto ja ajan sillä tosi paljon (siksi se on vielä diesel) ja shoppailen yms… mutta pointtini tässä kommentissa oli että mielelläni ottaisin suuren palan tuota asennettasi itselleni mielelläni, tuntuu vaan että en muka ehdi ja viitsi jne, siis esim autosta luopuminen olisi tällä hetkellä melkeinpä maailmanloppu mun pääkopassani 🙂

  2. Laura said,

    14 tammikuun, 2009 klo 12:00 pm

    Aivan, varmasti olet oikeassa perätessäsi sekä päättäjien vastuuta että meidän tavallisten tallaajien kykyä ottaa toiset huomioon. Itse olen monessa asiassa ajatellut, että olisipa kaikki sujuvaa ja helppoa, kun kaikki vain noudattaisivat ohjeita, säädöksiä ja lakeja. Nykypäivänä tunnen olevani suorastaan naurettavan tunnollinen ihan vain toimiessani niin kuin käsketään. Olen esimerkiksi ollut niin naiivi, etten ole kuvitellutkaan jätteiden lajittelun olevan vielä opettelemisen aihe, iät ajathan sitä on jo odotettu kotitalouksilta ja olen vain puolitiedottomasti tehnyt oman kansalaisvelvollisuuteni kärräämällä jätettä kierrättyspisteeseen.

    Itse olen juuri sellainen ihminen, joka oikein janoaa viisaampien julkistamia ohjeistuksia ja säädöksiä oman kuluttamiseni ohjenuoriksi. Kai tämä on tavallaan auktoriteetin hakemista ja oman vastuun pakoilua. Mutta toisaalta ei siitäkään mitään järkevää synny, jos mikä tahansa poliittinen kysymys jätetään kansalaisten omaksi murheeksi. Tarvitaan kokonaisuuksien hahmottamista ylätasolla, kannustimia ja rajoituksia, rangaistuksiakin.

    Tuo kohtuullisuus on NIIN vaikeaa välillä. Huomaan sen monissa pikku asioissa päivittäin. Se on asia, jonka kanssa joudumme perheenäkin tekemään paljon töitä, mutta onneksi kuitenkin tiedostan ongelman ja yritän jo jotenkin auttaa lapsiakin hahmottamaan sitä. Lapsista sen oikeastaan selvimmin näkeekin, miten ihminen nauttii eniten harvinaisista jutuista. Kun jotain joutuu odottamaan tai tekemään töitä sen eteen, asian arvo kasvaa. Se ainoa pulla on jotenkin maistuvampi ja juhlallisempi kuin pellillinen, joita mässytetään ähkyyn saakka…

  3. Nyt ei ymmärrä... said,

    14 tammikuun, 2009 klo 1:27 pm

    ”Tai oikeastaan vaikuttavin valinta on lasten lukumäärä, seuraahan siitä, kuinka laajana luontoa kuormittava toiminta jatkuu tulevaisuudessa. 🙂 ”

    Tarkoittaako tuo, että jos sinulla on useampi kuin yksi lapsi, olet ekologisesti huono? Eli useampilapsiset perheet ovat jo menneet metsään kulutustottumuksineen – vaikka mitä tekisivät 😉

  4. viidenäiti said,

    14 tammikuun, 2009 klo 2:18 pm

    kohtuullisuutta suositan minäkin. monelle tekisi hyvää miettiä katastrofitilannetta. miettiä mitä tarvitsee mukaansa, jos sattuu ydinvoimalaonnettomuus. mitä ottaisi mukaansa, jos joutuisi evakkoretkelle? mikä on oleellista, mikä ei jos supertulivuori purkautuu? mukaan voi ottaa vain sen verran kuin jaksaa kantaa, ei ladattavia vempaimia tms. tämän ajatusleikin avulla voi tehdä parempi kulutusvalintoja. shokkiterapiaa 😉

    en voi enkä halua syyllistyä lasten lukumäärästä. lapseni kasvavat ympäristössä, jossa heistä kasvaa vastuullisia, tiedostavia, luontoa kunnioittavia ihmisiä. ihmisiä, jotka uskaltavat tehdä asioita toisin. uskon, että esimerkin voimaan. uskon, että omat lapseni vaikuttavat jo nyt toisiin lapsiin. luomuruoaka on tullut monien koteihin, koska X:n perheessäkin syödää tätä. X:lläkin lajitellaan metallit, miksi ei meillä? miksi me menemme aurinkoon jouluksi? miksei olla vaan kotona kun X:n perhekin on?

    tipaton tammikuu on monien ihmisten askel kohti kohtuullisuutta. luin jostain, että tipattoman tammikuun lisäksi samat ihmiset voisivat viettää hiilidioksiditonta huhtikuuta 🙂

    katsoitteko muuten tämän? varoitus- saattaa aiheuttaa pahoinvointia: http://www.yle.fi/java/areena/dispatcher/1773825.asx?bitrate=1

  5. Piia said,

    14 tammikuun, 2009 klo 10:59 pm

    Maailmassa on jo liikaa ihmisiä maailman ekologiseen kantokykyyn nähden, siksi lapsiluku ei ole merkityksetön asia. Jos miettii vaikkapa, millaisiin päästövähennyksiin olisi päästävä sadassa vuodessa, väestön määrä on yhtälössä ihan ratkaiseva juttu.

    Meillä Suomessa onneksi väestö jo vähenee, ellei maahanmuuttoa oteta huomioon. Täällä keskimääräinen hedelmällisyys lienee jossakin 1,9:n tienoilla naista kohti. Sukupuuttoon emme silti ole kuolemassa vielä pitkään aikaan.

    Toisaalta totta on myös tuo asenteidenmuokkausvaikutus. Kuulu ekoterroristi ja matemaatikko Theodore Kaczynski on muuten juuri tästä syystä kehottanut kaikkia ympäristöihmisiä hankkimaan mahdollisimman monta lasta. Kahden yli en silti itse aikonut mennä. 🙂

  6. nti Täti said,

    14 tammikuun, 2009 klo 11:08 pm

    viidenäiti: kiitos linkintä, pitääkin katsoa oikein ajan kanssa. Miten pitkä tuo suunnilleen on?
    -t. telkkariton, joka ei bongannut ko. ohjelmaa ajoissa pyytääkseen vanhempia sitä nauhoittamaan

  7. suurperheellinen said,

    15 tammikuun, 2009 klo 7:48 am

    Tällaisia asioita lausuttaessa tulee aina olla varovainen.
    Asioilla on monita puolta. Esim me olemme suurperhe, mutta meillä on sijaislapsia ja biologisia lapsia. En toivoisi kenenkään tulevan sanomaan minulle että pilaat maailman ekologian kun tehtailet lapsia tänne.
    Suurperhe ei myöskään automaattisesti tarkoita suureempaa kulutusta.
    Emme esimerkiksi syö lihaa. Tosin aikoinaan sille oli henkilökohtaiset perusteet, nykyään ei tarvitse perustella, kaikki voivat rauhassa ajatella sen olevan ekologista.
    Edelleen painaa kelkassa yksilön kulutus, kaikkea ei voi eikä tarvitse ostaa uutena pienessä eikä suuressa perheessä. Väitän monilta osin jopa olevani kierrätyksen suhteen parempi, kuin jos perheemme olisi pienempi.
    Yhden vaatekappaleen elinikä käytössä on vuosia, kun ostaa hyvää laatua ja vähän, vaate todella kestää lapseslta toiselle (eikä tarvitse tulla sanomaan että lapset kulkevat nuhjuisissa vanhoissa, siitä ei ole kyse, olen aika vaativa ja tarkka sen suhteen). Kun vaatteelle ei enää löydy käyttöä, voi antaa eteenpäin ja jos ei niin vanhasta voi tehdä uutta ja kaikesta jämästä vaikka räsymatot.
    Törmäsin jossain kauhistuttavaan keskusteluun siitä että suurperheet manattiin jonnekin syvälle, jota en viitsi tässä mainita. Aika kurjaa jos ekologiset ajatuksetkin saavat ihmiset kulkemaan laput silmillä.
    Tosin tuossakin keskustelussa kyse oli siitä, että joku, joka ei itse kyllä tiennyt tuontaivaallista ekologisuudesta oli vain lukenut uutisotsikon ja sen myötä sätti sitten suurperheitä.
    Sitä en väitä tässä blogissa olevan 😉

    En muista missä joskus vuosi sitten tein testin, jossa kulutusta mitattiin lukuna, joka vastaa sitä miten monta maapalloa tarvittaisiin, jos kaikki eläisivät kuin itse.
    Kauhistuttavan surullista ja herättävää oli se että suomalaisen keskiarvo oli jotain 1-2 maapallon väliltä! Siis että jos kaikki eläisivät sen keskiarvon mukaan, tarvittaisiin 1,x maapalloa. En uskalla ajatella mitä lukuja kertoisi keskivertoamerikkalaisen kulutus.
    Se malli kuten mikään muukaan ei ole aukoton laskukaava. Mutta aika ajatuksia herättävä.
    Oli myös kannustavaa huomata että omilla valinnoillaan ei kuluta yhtään maapalloa, joten ei ihan turhaan tee niitä valintoja arjessaan.

    Asenne ratkaisee aina. Hyvä että kirjoitatte näistä asioista.

  8. Piia said,

    15 tammikuun, 2009 klo 4:20 pm

    Nimimerkki viidenäiti kirjoitti, ettei halua syyllistä lapsiluvustaan. Lapsiluku eroaakin juuri siinä mielessä kaikista muista elämäntapavalinnoista, ettei siitä enää luvun toteuduttua olekaan mitään järkeä syyllistyä. Useimpiin muihin valintoihin voi vaikuttaa vielä jälkeenpäinkin. Esim. etelänmatkasta syyllistyminen johtaa hyvässä tapauksessa lomailuun kotimaassa seuraavalla kerralla tai edes päästöoikeuksien ostamiseen. 🙂 Lapsilukua voi miettiä etukäteen, mutta kun lapset on hankittu, kannattaa keskittyä pitämään heistä hyvää huolta ja opettaa elämään ihmisiksi.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: