Elämäntapaeroja

Vietimme joulun Tompan vanhempien luona tänäkin vuonna. Sukulaisia oli ilo nähdä taas tauon jälkeen. Saimme hiukan omaa aikaakin, kun välillä muut katsoivat sinne tänne konttailevan vauvan perään. Elämäntapamme ovat kuitenkin niin erilaiset, että ahdistus iski jälleen kerran. Kun on pitkään nähnyt vain omaa ja kaveripiirin elämää, on suunnilleen ehtinyt unohtaa, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät lajittele biojätteitään tai että joku vielä käyttää hehkulamppuja tai lämmittää kotinsa fossiilisilla polttoaineilla holtittomiin lämpötiloihin. Kieltäydyimme kohteliaasti tänäkin vuonna ottamasta vastaan appivanhempien ylimääräistä autoa. Toivoimme läsnäoloa vauvanhoidon ankarassa arjessa, ja saimmekin monta Fisher-Pricen lelua.

Tavallisesti emme pahemmin seuraa toisten tekemisiä, mutta omien vanhempien toiminta on eri asia. Tuntuu pahalta, jos käytös viestittää kaikin tavoin, ettei lastenlasten tulevaisuuden maailmalla ole mitään merkitystä. Ovathan he kuitenkin olleet kovasti toivottuja.

Elämäntapavalinnoissa on totta kai kyse symbolisista asioista. Eivät vapaaehtoiset toimet mitenkään riitä vähentämään päästöjä tai luonnonvarojen kulutusta tarpeeksi. Pelkästään ilmastonmuutoksen rajoittamiseksi kahden asteen lämpenemiseen pitäisi kaikki jäljellä oleva kivihiili ja öljy jättää maahan. Ilmastonmuutos taas on vain pieni osa ihmisen ympäristölle aiheuttamaa rasitusta.

Vaikuttavien viestintäkeinojen löytämiseksi on myös tarpeen nähdä kaikenlaisten ihmisten elämää. Kotikommuunissamme sammutamme modeeminkin yöksi, jottei hiilivoimalan tarvitse jauhaa sähköä turhia valmiustiloja varten. Samaan aikaan moni jättää sammuttamatta tietokoneen, jonka vuosikulutus vastaa suunnilleen kommuunimme koko vuotuista sähkönkulutusta. Tai täyttää kotinsa koristevaloilla, jotka ovat yllättävän sähkösyöppöjä nekin.

Kuinka saada säästäväinen energiankäyttö houkuttelevaksi? Onko ainoa keino nostaa energian hintaa reilusti? Tai peräti ottaa käyttöön henkilökohtaiset kulutuskiintiöt? Tästä vuodesta lähtien istun muuten seuraavat neljä vuotta Helsingin Energian johtokunnan varapuheenjohtajana. Toivottavasti saan siellä mahdollisuuden tehdä jotain nykymenon muuttamiseksi.

-Piia

Kuvat:

laps_hankeen_hukkuu.jpg
Laps’ hankeen hukkuu, unhoittuu…

25 kommenttia

  1. -J- said,

    1 tammikuun, 2009 klo 11:48 pm

    Heh, kaikesta päätellen sukusi ei lue blogianne.

    Ymmärrän, että blogin tarkoituksena on olla asiallinen, informatiivinenkin, ja ajatuksia herättävä, mutta tästä kirjoituksesta tulee kyllä eittämättä mieleen, että sinulle tekee tosiaan hyvää kurkistaa välillä piiriesi ulkopuolellekin. En tiedä, mitä tunteita ”normaalielämä” sinussa aiheuttaa, mutta kannattaa ehkä pitää mielessä, että yhtä lailla kuin sinä koet sydämesi asiaksi ympäristöasiat ja ekologisesti kestävät elintavat, jollekin muulle se sydämen asia on aivan muu. Näinä päivinä jokainen lienee jo kuullut ilmastonmuutoksesta ja muista johdannaisista, ja kukin ottanee omassa elämässään siihen sopivia askeleita ekologiseen suuntaan, sellaisessa tahdissa, kuin se kunkin yksilön elämän passaa. Mikäli näin ei ole, kyse tuskin on henkilökohtaisesta loukkauksesta sinua kohtaan tai välinpitämättömyydestä lapsenlasta kohtaan, kuten asian niin kauniisti asettelit.

    Onhan nyt sulaa hulluutta olettaa, että jokainen tavallinen, perheellinen palkansaaja haluaa asuttaa lapsineen kommuunia, pestä pyykkinsä pähkinöillä, ostaa jokaisen irtaimensa kierrätyskeskuksesta ja pureskella henkensä pitimiksi voikukanjuurta. Kaikki eivät kerta kaikkiaan voi olla yhtä valaistuneita, vaan suurin osa haluaa edelleen voida nauttia työllään ansaitsemastaan palkasta ihan itsekäästikin. Jollekulle hehkulamppu on mitätön asia; toisaalta niitä ei pian edes enää saa, joten lainsäädäntö säästää tässäkin turhalta tuskastumiselta.

    Harmi, etteivät sukulaisesi tosiaan lue blogia. Nythän he olisivat kertarysäyksellä nähneet, mitä sinä heistä ajattelet, vaikka hyvää tarkoittaen tarjosivat teille lastenhoitoapua ja lapselle kivoja virikkeitä arjen leikkeihin. Yhtä lailla sain tuta minäkin – onhan kodissamme peräti kuusi koristevalosarjaa. Mikä ihme se on, joka saa ihmisen potemaan moista ylemmyydentunnetta pelkästään valtavirrasta radikaalisti poikkeaviin elämäntapoihinsa perustuen?

  2. Laura said,

    2 tammikuun, 2009 klo 11:57 am

    Minä en ehkä odota sukulaisiltani kovin paljoa, joten pikemminkin saan usein iloisesti yllättyä, kun joku ilmoittaa alkaneensa ”funtsia juttuja”. Tänä jouluna pikkuveljeni uskoutui minulle saaneensa uuden viherherätyksen katsottuaan tv-sarjaa Pallo hallussa ja aikovansa ryhtyä lajittelemaan jätteet. Toki olin kuvitellut hänen lajittelevan ne jo ennestään, mutta parempi nyt kuin ei koskaan!

  3. Asta said,

    2 tammikuun, 2009 klo 4:05 pm

    Hyvä kirjoitus!

    Luulen, että energian hinnannousu ajaisi ihmiset melko nopeasti säästeliäämmäksi. Asennemuutos tullee jälkijunassa, joskus. Ainakin toivon niin.

    Minuakin välillä suorastaan ahdistaa lastemme isovanhempien elämäntyylit – vaikka he ovatkin suuresti rakastettuja ja arvostettuja. Olen tullut siihen tulokseen, että he eivät vain osaa ajatella (tai halua ajatella) tekemistensä kauaskantoisia seurauksia. He eivät halua mitään pahaa maailmalle eivätkä lapsilleen, mutta eivät myöskään tule ajatelleeksi, mitä asunnon lämmittäminen 24 asteeseen, jatkuva lihan ja maidon syönti, biojätteiden lajittelemattomuus, hyvän tavaran heittäminen roskiin ja auton runsas käyttäminen tarkoittaa juuri heidän jälkipolvilleen tulevaisuudessa.

    Olemme vaivihkaa yrittäneet saada heidät huomaamaan asioita (olen muun muassa antanut anopille joululahjaksi biojätepusseja ;)), mutta eihän sitä voi toisten arvomaailmaa alkaa sörkkiä ja arvostella liiallisesti. On tää vaikeeta…

  4. Lallu said,

    2 tammikuun, 2009 klo 4:10 pm

    Meillä oli aika samanlaista. Jouluna oltiin meidän molempien vanhempien luona. Minun vanhempien luona sitten alkoi tämä ”päästökeskustelu” tyyliin ”kyllä päästöjä maailmaan mahtuu”.
    Muutamat olivat onneksi ottaneet hartaat toiveemme huomioon lahjoja valitessaan. Poika sai säästötilille täytettä ja kierrätetyn repun ja eväspurkin. Eräs taas ei ollut ollenkaan ottanut huomioon, kenen lapsukainen on kyseessä, vaan oli ostanut neljällä isolla paristolla toimivan heppoisen autoradan, joka meni rikki jo samana iltana…
    Poika toivoi lisäystä Brion junarataan; lisäosia ei tullut yhtään.

  5. huom said,

    2 tammikuun, 2009 klo 4:31 pm

    Oletko tietoinen siitä, että talossa, jossa on suora sähkölämmitys, ei ole mitään eroa sillä, käytetäänkö tavallisia hehkulamppija vai energiansäästölamppuja. Se modeemin seinästä vetäminen on mielestäni yksi hyttysenpaska valtameressä kun katselee esim. katuvalojen määrää. Joka puolella loistaa sähkösyöpöt yöt läpeensä tyhjille kaduille…

  6. Kysymyksiä ekoelämääblogisteille said,

    3 tammikuun, 2009 klo 11:38 am

    Oletteko muuten postannut jossain vaiheessa jo ruuanlaitto tms. aiheista. Kiinnostaisi kovasti,oletteko ottaneet selvää eri ruuanlaitto menetelmien energian kulututuksesta esim. puoli kiloa perunoita hellalla vai mikrossa keitettynä tai kattila/paistinpannueroja, mitkä säästävät eniten energiaa? Ja miten teette ruokaa vähimmällä energialla? Lapsiperheellisenä keittiössä saa viettää aikaa aika lailla ja vaikka yrittäisi itse miettiä, miten säästää eniten sekä aikaa että energiaa että rahaa on yhtälö joskus liian vaikea itselle..

  7. Suvi said,

    3 tammikuun, 2009 klo 12:43 pm

    Viimeisimmälle kysyjälle – aiheesta on ollut vähän puhetta aiemmin, Lauralla taisi olla muutama hyvä linkkikin aiheen tiimoilta.

    Ja HaHaa! Kiva kun syntyy keskustelua! Meidän perhe vietti joulua Viron maaseudulla, ja se olikin todella jotain ihan muuta. Kun lähimmät katuvalot ovat noin 20km päässä ja lähimpiin jouluvaloihin on matkaa vielä paljon enemmän, on tunnelma tyystin toinen. Lähimmässä yhtään suuremmassa kaupungissa 90% taloista lämpenee edelleen pääosin puulla (kaupunki tuoksahti minun nenääni siltä kuin olisi ollut tulessa) ja jokaisella on pihalla suurehko kotipuutarha. Kyllä se pistää miettimään miten pitkälle on tultu 50 vuodessa – niin hyvässä kuin pahassakin.

    Minusta ei missään tapauksessa ole typerää kuvitella että kaikki voisivat pestä pyykkinsä pähkinöillä ja syödä vain kasvisruokaa. Se ei vaan ole juuri nyt tapana meillä päin. Paljon kummallisemmalta tuntuisi vaikkapa lähettää kaikki kynnelle kykenevät miehet kylmään metsään ampumaan naapurimaan miehiä, ja sitäkin ollaan tiettävästi tehty. Ihminen on halutessaan aika aikaansaava kaveri, kun motivaatio vaan osuu kohdilleen. Sitä odotellessa, pienin askelin (kun ei jalat riitä suurempiin)…

  8. Piia said,

    3 tammikuun, 2009 klo 10:16 pm

    Ruuanlaitosta: luulisin noin näppituntumalla, ettei kannata keittää pottuja mikrossa. Keitän itse liedellä kattilassa mahdollisimman pienessä vesimäärässä, ja tietysti kansi päällä. Mikrossa kannattaa lämmittää pienet erät, vaikkapa jos tarvitsee yhden kupillisen pussiteetä tai ruoka-annoksen lämpimäksi.

    Hehkulampuista: Niillä ei ole toki väliä suoraa sähkölämmitystä käyttävässä talossa talvella, mutta sähkölämmitys nyt joka tapauksessa on perseestä (toki joissain tapauksissa ainoa mahdollisuus). Puolet Suomen asukkaista asuu kuitenkin kaukolämmitetyssä kodissa. Säästölamput säästävät nimensä mukaisesti myös rahaa: säästöä sähkölaskussa tulee enemmän kuin lamppu maksaa ylimääräistä, ja ne kestävätkin selvästi kauemmin, kun ostaa laatutavaraa.

    En tiedä, lukeeko suku blogia, mutta pakko oli avautua. Enkä ole ketään kommuunin ajamassa, se on ihan oma juttumme. Mutta pienet askeleet kyllä tuskastuttavat, kun ne eivät vain riitä. Jos esimerkiksi mennään yli kahden asteen lämpenemisen, kuten nyt pahasti näyttää, siitä seuraa mm., että kaikki sademetsät ovat mennyttä. Jos omien elämäntapojen muuttaminen on vaikeaa, painostakaa edes poliitikkoja säätämään lait ja tuet sellaisiksi, että on pakko. 🙂

  9. Kaisastiina said,

    3 tammikuun, 2009 klo 11:28 pm

    En kyllä ihan lähtisi tuota väitettä allekirjoittamaan, että puolet suomalaisista asuu kaukolämmön piirissä. Kaukolämpöä on vain suurimmissa kaupungeissa ja kunnissa. Kuriositeettina voin sanoa, että esim. Valkeakosken asuntomessualueella ei ole mahdollista ottaa kaukolämpöä – putki päättyy sata metriä ennen messualuetta – halutaan, että alueelle tehdään muunlaisia lämmitysjärjestelmiä.

    Itse asumme Pääkaupunkiseudun ympäryskunnassa ja täällä ei kaukolämpöä saa kuin kerrostaloihin ja niiden lähellä oleviin omakotitaloihin. Meidän alueella kaukolämpö ei ole mahdollista.

    Meillä on siirrytty energiansäästölamppuihin, paitsi ulkovaloissa – koetimme ja lamppu kesti viikon liiketunnistimella varustetussa valaisimessa. Ei tämäkään siis kovin ekologista.
    Komppaan Jarnaa – kaikki eivät varmaankaan halua / voi asua kaupungissa kommuunissa. Eiköhän tämä asumismuoto ole kuitenkin aika harvan suomalaisen valinta?
    Perheasunto Helsingissä maksaa sen verran valuuttaa, että useat perheet valitsevat ympäryskunnat. Aika monet perheet haluavat myös asua omakotitalossa ja en kyllä yhtään pidä siitä että meitä tästä syyllistetään. Media on jo meitä tarpeeksi syyllistänyt omakotitaloasumisesta Helsingin ympäryskunnissa, että minulla alkaa jo pikkuhiljaa keittämään tämä kaikenlainen syyllistäminen. Tällä tyylillä ei asioita ainakaan saada eteenpäin, jos jankutetaan ihmisten ”vääristä” valinnoista ja elämäntavasta. Mitä jos kaikki Suomen ihmiset muuttaisivat Helsinkiin ja käyttäisivät vain julkisia ja kaukolämpöä? Mistä saataisiin kaikille kiva asunto ja miten muun Suomen kävisi?

    Jokainen löytää omat ekologisensa tapansa säästää maapalloa tuleville sukupolville ja toivottavaa olisi, että pystyisimme kaikki elämään sovussa toistemme valinnat huomioonottaen ja syyllistämättä.

  10. Piia said,

    4 tammikuun, 2009 klo 1:31 pm

    Puolet Suomen rakennuksista lämpiää kaukolämmöllä. Lainaus Talentumin sivuilta muutaman vuoden takaisesta uutisesta: ”Kaukolämmitettyjä asuntoja oli viime vuoden (2004) lopussa noin 1,2 miljoonaa. Niissä asui noin 2,5 miljoonaa suomalaista.” Kaukolämpöverkkoja on pikkukaupunkeja myöten.

    Alkuperäisessä kirjoituksessani mainitsemiani asioita olivat kuitenkin kodin sisälämpötila, hehkulamppujen käyttö ja biojätteiden lajittelemattomuus. Ne ovat esimerkkejä asioista, jotka jokaisen on helppo muuttaa omassa kodissaan. En syyllistänyt ketään siitä, ettei ole muuttanut kommuuniin tai edes kerrostaloon. 🙂

    Enkä muutenkaan pidä syyllistämistä hyvänä keinona muuttaa mitään. Mutta on vaikea muotoilla parannusehdotuksia niin, ettei niistä kukaan syyllistyisi. Näillä nykyisillä ”ekologisilla askeleilla” mm. sademetsät menetetään ilmaston muuttumisen seurauksena. Jokin keino pitäisi keksiä, jolla kuormitusta saadaan vähenemään reilusti.

  11. Tomppa said,

    4 tammikuun, 2009 klo 5:14 pm

    Pitäneepä minunkin osallistua keskusteluun hiljaiselon jälkeen.

    Seuraava sisältää vaahtoamista sekä spoilerin maapallon tulevaisuudesta. Jos epäilet, ettei tämä tieto miellytä, kannattaa ehkäpä jättää lukematta.

    Itseäni harmittaa valtavasti puolestaan ne mukavat pienet askeleet ympäristön puolesta, joista lähes kaikki kirjoittavat ja joihin sitten vedotaan, kun puolustellaan omaa elintasoa.

    Toki ymmärrän miksi tähän tyyliin ollaan päädytty. Tieto siitä, että olemme jo pilanneet, muuttaneet ja tuhonneet melkoisen osan tästä planeetasta, aiheuttaa akuuttia masennusta ja pahaa oloa, joita ihminen ei halua kohdata, eikä sillä ainakaan saada myytyä mainoksia taikka aikakauslehtiä. Maapallolla ei tosiaankaan enää ole mitään kolkkaa, jonka ihmisen toiminta olisi jättänyt rauhaan. Nykyisellä elämäntavalla, elintasolla ja väestöntiheydellä ei ole kuin ajan kysymys milloin saamme suurimman osan planeetasta suurimmalle osalle flooraa ja faunaa elinkelvottomaan jamaan. Siis tuhoamme tämän planeetan sellaisena, kun sen tunnemme.

    Pienet askeleet ovat yleensä keino saada ihmiset uskomaan, että he voivat tehdä jotakin muuttamatta kuitenkaan oikeasti elintapojaan saatikka elintasoaan muuttamatta. Suomen osalta kestävä elintaso olisi monen mielestä jo aika karua elämää, sillä pohjoisen alueen lämmitystarve vie melkoisen osan alueelle kasvavasta energiasta. Ruuan jälkeen ei luksukseen enää olisi kovin paljoa resursseja. Nykyisellään keskimääräinen eurooppalainen kuluttaa jo 2,2 kertaa sen minkä alue kestävästi pystyy tuottamaan, kun taas keskimääräinen suomalaisen jalanjälki on maailman suurimpia, noin 7 hehtaaria/pää, hiukan tietysti riippuen laskentatavasta. Kestävä taso on 1,8 hehtaaria, eli vähennettävää olisi melkoisesti, jos maailmanlaajuiseen tasapäistämiseen ikinä päädytään. Jokainen on vapaa arvioimaan miten selviäisi neljänneksellä nykyisistä resursseistaan.

    Pitäen tämä mielessä, ihmiset, jotka välinpitämättömyyttään tai vailla laajempaa ymmärrystä kiihdyttävät syöksyä kohti kriittistä rajaa, jonka jälkeen ei olekaan enää aikaa kuin sopeutumiseen, joskus nostavat suuria tunteita. Kyllähän se rassaa, kun joku ilmastoänkyrä alkaa miettiä neljännen auton hankkimista ja seuraavia etelänmatkoja.

    Esittäisi edes kunnollista lajittelemalla jätteensä…

  12. elina said,

    4 tammikuun, 2009 klo 5:51 pm

    -J-:n vaahtoamiseen sivusta tekee mieli huomauttaa, että niitä vaihtoehtoja on myös muita kuin joko-tai. Joko fennovegaanius tai mäkkärin kanta-asiakkuus, joko kuusi ulkomaanmatkaa vuodessa tai kotona 15 asteen huoneenlämmössä kykkiminen. Esimerkiksi ruokavalion kasvispainotteistaminen – joko syömällä osan aterioista ilman eläintuotteita tai lihan määrää annoksissa vähentämällä – auttaa jo asiaa. Meidän valinta on, että aikuiset syövät arkisin useimmiten kasvislounaat. Ruokailuhan on matkustamisen lisäksi tärkeimpiä arjen valintoja, joilla oikeasti voi vaikuttaa päästökuormaan. Matkustamisessa matkustaminen Thaimaan sijasta Euroopan alueelle on myös päästövähennys eikä varmaan kenenkään elintaso sellaisesta valinnasta kärsi… eihän?

    Ja vaikken ekoelämää-blogisti olekaan, sille, joka kysyi ruoanlaitosta: tarkista, että pidät kannet kattiloiden päällä. Se unohtuu usein, eikä vaadi liikoja. Toinen juttu on, että pakasteruokien säilyttäminen kaupassa vie paljon energiaa, järkevämpää on ostaa kuoriperunoita ja siivuttaa itse kuin ostaa pakastepussissa valmiit siivut.

    Hyvä vain, että maailmanloppukin välillä vilahtelee keskustelussa, useimmat skenaariot eivät tosiaan lupaa ruusuista tulevaisuutta ”rahankäytölle ilman huonoa omatuntoa” vai miten se olikaan.

  13. -J- said,

    4 tammikuun, 2009 klo 8:11 pm

    Niin, minähän tässä tosiaan vaahtoan taas. Kyllä alkuperäisen kirjoittajan elämäntapa tosiaan vetää minusta sen verran ”eko-överit”, että jos se on ainut, mitä lähdetään hakemaan, ei taida lentomatkalle edes Eurooppaan olla asiaa ja kommuunikin on kohta aurinkolämpiävässä intiaanikodassa.

    Meillä askelletaan myös usein erilaisin askelin kohti ekologisempaa elämäntapaa, siitä ei ole kyse. Yo. kirjoituksen lähettämä ”kettutyttömäinen” viesti nyt ei vain minusta ole se, millä näitä asioita kannattaa lähestyä, mitä tulee minuun ja muihin taviksiin. Se ei tee muuta kuin nostattaa karvoja. Ja tämähän oli jälleen minun mielipiteeni.

  14. nti Täti said,

    4 tammikuun, 2009 klo 9:54 pm

    Hei nyt vähän rajaa. Kettutyttömäisyys, siis omaa oksaa sahaava ja enemmän haittaa ja vahinkoa kuin hyötyä eläimille aiheuttava radikaali suora toiminta on aika paljon eri asia kuin yllä olevan tekstin asenne! Tulkitsen Piian tekstin itsellenikin varsin tutuksi ihmetykseksi siitä, että oman arjen luonteva ja helppo ratkaisu, kuten esimerkiksi kierrätys, ei läheisille olekaan mikään vaihtoehto. Se, että tekee omassa elämässään säästäviä valintoja on suorastaan loukkaavaa rinnastaa vahingontekoon.

    Palaan asiaan hieman jäähtyneempänä.

  15. jokunen said,

    4 tammikuun, 2009 klo 11:29 pm

    Minusta bloginne on kiinnostava ja inspiroivakin. En kokenut Piian kirjoitusta syyllistävänä, niin omakotitaloasuja (ja oletan, että muutoinkin suuremmilla jalanjäljillä palloa survova) kuin olenkin.

    Siitä olen samaa mieltä Kaisastiinan kanssa, että jotkin ilmastoaiheiset mediajulkaisut ovat hallaa ympäristöasialle. Kaikki ymmärtävät, ettei ihminen voi elää kuluttamatta luonnonvaroja ja saastuttamatta ympäristöä, vaikka minkä tekisi tai tekemättä jättäisi. Toiseksi elämä ei ole elämisenarvoista, jos se ei sisällä nautittaviakin asiota. Sen sijaan, että yksipuolisesti keskitytään kertomaan, paljonko hiilidioksidia mikäkin asia tuottaa, voitaisiinkin kertoa, onko ko. asia ilmaston kannalta hyvä/huono/neutraali ja onko se myös ympäristönsuojelun kannalta hyvä/huono/neutraali. Vaikka samanlaiset aakkoset käyttöön kuin kodinkoneissa.

    Ihmisten täysin omaehtoiseen ympäristöheräämiseen ja vähittäisten ekologisten askeleiden ottamiseen en usko. Minunkin tuttavapiirissäni on heitä, jotka eivät mieti ympäristöasioita yhtään, ja jos joitakin askeleita ottavat, niin ekologisuudesta 180 oC:tta päinvastaiseen suuntaan. Omassa vaakakupissanikin painavat myös muut kuin ympäristöseikat valintoja tehdessäni.

  16. syystuuli said,

    6 tammikuun, 2009 klo 12:00 pm

    ”Tavallisesti emme pahemmin seuraa toisten tekemisiä, mutta omien vanhempien toiminta on eri asia. Tuntuu pahalta, jos käytös viestittää kaikin tavoin, ettei lastenlasten tulevaisuuden maailmalla ole mitään merkitystä. Ovathan he kuitenkin olleet kovasti toivottuja.”

    Vielä enemmän ihmetyttää lasten vanhempien asenne kun lukee esim. tämän sivuston blogeja. Millaisia kasvaa näistä ” pakko saada-vielä yksi- viiden sävysävyyn talvivaatekerran- vielä puuttuu tämä” vanhempien lapsista? Suvaitsevaisena ihmisenä tämän suvaitseminen aiheuttaa pääkipua ja vatsanväänteitä.

    Jokusta komppaan. Tämä on yksi kiinnostavimmista ja inspiroivimmista blogeista täällä vauva-perhe- sivustolla. Vapaaehtoiset toimet ympäristön suojelemiseksi ja maailman monimuotoisuuden säilyttämiseksi eivät riitä. Pakotteiden tulee olla sellaista, että niiden seurauksena ”hei, me siirretään siirretään Aasiaan” ei onnistu, vaan ne kannustavat kestävään kehitykseen täällä kotomaassa.

  17. mirja said,

    6 tammikuun, 2009 klo 1:31 pm

    syystuulelle: lähtee ihan sivuraiteelle, mutta en kyllä täällä foorumilla kovin moneen äitiin törmännyt joka lapselle viittä talvivaatekertaa ostaisi. rasittaako se jotenkin luontoa enemmän, jos ostaa vaatteet sävysävyssä?

  18. vaatefriikki said,

    6 tammikuun, 2009 klo 5:28 pm

    No voi jessus. Tätä jo vähän odottelinkin, että koska taas lastenvaateintoilijat saavat kuulla kunniansa.

    Ensinnäkin tuo ”pakko saada-vielä yksi- viiden sävysävyyn talvivaatekerran- vielä puuttuu tämä” on aivan liioittelua ja sillä ei päästä puusta pitkälle. Se, että miettii mitä ostaa ja panostaa vaikkapa laatuun ei ole ollenkaan huono ekologisesti ajatellen. Laadukas vaate kestää kierrätystä ja todennäköisesti valmistuksessa on käytetty vähemmän myrkyllisiä väriaineita tai muuten tuotettu vaikkapa ilman lapsivoimaa. Esim. Tyyliblogissa on monestikin esitelty ekologia vaatemallistoja. Ja se, että ostaa ne hanskat sävysävyyn haalarin kanssa on tuskin sen suurempi rikos ekologisesti kuin ne mahdollisimman väreihin sopimattomat hanskat. Se, että lapsilla on kunnolliset varusteet ulkona pysyäkeen kuivana ja lämpimänä on toden totta asia, josta en aio tinkiä.

    Se miten intohimoisesti suhtaudun lasteni vaatteisiin ei kuitenkaan kerro ekologisesta ajattelutavastani paljoakaan. Se tuli selväksi, että jätteiden lajittelu, energiasäästölamput, vaatteiden kierrätys ja julkisia kulkuneuvojen suosiminen on monelle niitä pieniä, riittämättömiä tekoja, mutta meidän perheelle sopivat.

    Sen sijaan itse ihmettelen millaisia lapsia kasvaa sellaisten vanhempien lapsista, jotka eivät osaa kunniottaa toisia ihmisiä ja heidän valintojaan, vaan tullaan syyttelemään ihmisiä sen kummemmin tuntematta vaikkapa tänne blogiin. Vaikka kaikesta ei olisikaan samaa mieltä, niin ainakin itse opetan lapsilleni suvaitsevaisuutta ja ihmisten kunnioittamista. Ja mitä tulee ekovalistukseen, niin syyttävällä sormella osoittelu, syyllistäminen ja leimaaminen ei liene kovinkaan järkevää.

  19. Lallu said,

    6 tammikuun, 2009 klo 8:25 pm

    Heh, kiintoisaa kiihtymistä. Ei voi muuta kuin todeta, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa XD

  20. nti Täti said,

    7 tammikuun, 2009 klo 1:49 pm

    Lallu: niin, ja tässä tapauksessa se vielä tarkoittaa niitä ihmisiä, jotka jo jonkin verran ovat tehneet mutta kokevat ahdistavana (?) tiedon, etteivät vielä riittävästi.
    He, joilla olisi kaikkein eniten korjattavaa, harvoin suuttuvat tai edes lähtevät tällaisiin keskusteluihin.

    Jokusen kanssa aika samaa mieltä.
    Se, mitä rupesin tämän keskustelun kirvoittamana miettimään, on ihmisten tapa syyllistyä meidän ekohippeilijöiden jutuista.

    Jollekulle ympäristövalinnat ovat yhtä arkista kauraa kuin jollekulle toiselle hintojen miettiminen kaupassa, ja tuntuvat aika pitkälti yhtä pakottavilta. Oli kyse sitten oman yksityisen talouden rajoista tai tiedostetusta maapallon rajallisuudesta, yhtä lailla annetuissa rajoissa pyrkii pysymään. Erona on se, että maapallolla ei periaatteessa (käytännössä kyllä, kulutammehan myös kehitysmaiden ihmisten ”osuutta” luonnonvaroista) ole kenellekään tarjota sen enempää kuin muillekaan.

    Siksi ympäristöä säästäviä valintoja tekevälle voi olla aikamoinen sokki tai ainakin ihmetyksen aihe, että joku jättää tekemättä jopa ne helpot valinnat. Oman arjen osana olevaa asiaa, kuten kierrätystä tai kohtuullista sisälämpötilaa pienehkössä asunnossa ei osaa enää pitää minkäänlaisena uhrauksena, vaikka kaikkien toteuttamana sen myönteiset vaikutukset olisivat jo aikamoiset.

    Muutos sen sijaan vaatii aina rutiinien rikkomista, totutun kyseenalaistamista, siis mukavuusalueen ulkopuolelle astumista, jotta se voisi laajeta. Hetkellinen vaikutus on siis epämukava, vaikka pidemmällä aikavälillä muutoksen vaikutus tuskin on ikävä eikä tunnu enää mistään luopumiselta.

    Edellyttäen siis, että muutoksen on mahdollista jäädä pysyväksi eikä se ole liian äkillinen. Tulkitsin voikukanjuurikommenttisi, -J-, niin, että oletat syvällä ekoajattelussa olevan edellyttävän muilta jonkinlaista täyskäännöstä, keskustelussa jo esille tuotuun ääripäätyyliin. Kuitenkin blogitekstissä toivottiin lähinnä aika pieniä, valtavirtaa edustavia ekotekoja.

    On valitettavan totta, että yhteiskunta ei tällä hetkellä millään tavalla helpota tai tyhjiä puheita enempää kannusta ympäristöä säästäviin valintoihin – oletusarvot kuten autoa vaativat kaavoitusratkaisut ja elämäntavan hektistyminen, loman kunnollisuus vasta, kun kyseessä on ulkomaanmatka, koko talousjärjestelmän nojaaminen kulutuksen kasvuun, kaikki vaikeuttaa yksittäisen ihmisen valintaa elää kohtuudella ja minimoida ympäristökuormituksensa ilman yhteiskunnasta eristäytymistä.

    Silti jo nykyisen elämän puitteissa ihmiset voivat pienentää vaikutustaan jo jonkin verran. Totta kai tarvitaan valtioiden tasolla tehtyjä isoja päätöksiä, jotta länsimaisen elämäntavan täydellinen romahtaminen omaan mahdottomuuteensa vältettäisiin. Lienee silti parempi, että käyttää edes vähän vähemmän luonnonvaroja, tuottaa vähän vähemmän päästöjä ja jätettä ja tuhoaa vähän vähemmän alkuperäisluontoa valinnoillaan, kuin että ihan vain silkkaa ajattelemattomuuttaan tuhoaa ja saastuttaa turhaan.

    Suurin osa valinnoista kun ei varsinaisesti eroa omassa arjessa juurikaan, vaikka vaikutus omaan ekologiseen jalanjälkeen voi olla suurikin. Esimerkkinä ympäristömerkityt tuotteet, kierrätys tai stand-by-tilojen välttäminen. (joista olen ihmetellyt jo pitkään, miksi meillä on edes muita vaihtoehtoja) Valinnat voivat myös tuntua kärpäsenkakalta muiden saastuttajien rinnalla (huom:n katuvaloesimerkki), mutta siitä ei pääse yli eikä ympäri, että _absoluuttista_ vaikutusta oma valinta kyllä pienentää.

    Kaikki ylläoleva johdatuksena syyllistymiseen. Hyvin usein, kun jostakin ympäristövalinnoista puhuu, joku kokee sen syyllistämisenä ja pahoittaa mielensä. Tämän vuoksi ihmisiltä ikään kuin ei saisi vaatia ympäristövalintoja.

    Useimmiten pahiten syyllistyvät juuri he, jotka ovat jo tehneet joitakin säästäviä valintoja elämässään tai jotka kokevat vaatimukset mahdottomina toteuttaa elämäntilanteessaan. Tämä minua ihmetyttää erityisesti. Jos jokin on mahdotonta, silloinhan asia on jo punnittu niin, että asian tekeminen on tärkeämpää kuin sen ympäristövaikutusten välttäminen. Silloin tarvetta muutokseen ei ole ennen, kuin asiasta säädetään laki, eikä myöskään tarvetta syyllistymiseen.

    Jos taas asiaa ei ole pohtinut tai sen kokee olevan sen verran vähäpätöinen osa omaa elämää, että siitä voisi luopua, on toiminnan ympäristövaikutuksen tajuaminen ja sen myötä tuleva paha mieli vain hyvä kannuste muutokseen.

    -J- vetosi siihen, että muiden sydämenasiana voivat olla muut kuin ympäristöasiat. Vetoomus on hieman ontuva, ympäristöasiat kun eivät ole ihan harrastustason juttu vaan lähinnä elämää määrittävä arvo joka on mahdollista ottaa huomioon ilman sen suurempaa harrastuneisuutta monilla elämän alueilla. En kuitenkaan malta olla kysymättä, että ”mikä saa ihmisen potemaan moista alemmuudentunnetta pelkästään valtavirtaa olevien valintojen perusteella”? 😉

    Jos oma raja ympäristön huomioimisessa menee siinä, että viisi valosarjaa ovat tärkeä osa joulua, miksi pahoittaa mielensä siitä, jos joku tuo esiin laajamittaisen valosarjoittelun vaikutukset? Jos oma raja menee siinä, että lihaa on saatava, miksi pahoittaa mielensä siitä, että joku toinen kehottaa ympäristösyihin vedoten ryhtymään kasvissyöjäksi – lihansyönnin vähentäminenkin kun on mahdollinen ja vaikuttava teko?

    Tällaisia vähän sekavia pohdintoja. Tasapainoisempia tunteita ympäristöasioihin liittyen uuteen vuoteen kaikille toivottelen. 🙂

  21. jarna Tyylisuuntauksista said,

    7 tammikuun, 2009 klo 8:52 pm

    Minä en syyllisty tällaisista kirjoituksista, sillä teen sen minkä jaksan ja kykenen omalla ruohonjuuritasollani. Myös lapseni ovat pohdiskelevia ja tiedostavia yksilöitä (nämä isommat) ja keskustelemma ekologisesta jalanjäljestä, kierrätyksestä ym. useinkin.

    Joku sekoitti nimimerkkini -J-:n nimimerkkiin.Mainittakoon että olemme kaksi eri henkilöä=)

  22. -J- said,

    7 tammikuun, 2009 klo 10:12 pm

    Hyvä nti Täti: en pode minkäänlaista alemmuudentunnetta; en retostele koko elämääni täällä, joten kulutustottumukseni ja elämäntapani eivät ole sen suuremmin näytillä. Ympäristön hyväksi teen sen, minkä katson voivani luopumatta ihmisarvostani ja -oikeuksistani. Takaan ja allekirjoitan, että sen on enemmän kuin ”valtavirta”, jos valtavirtaa on kuvattu yo. kirjoituksessa.

    Minusta alkuperäinen kirjoitus oli niin puistattavan ymmärtämätön ja kiittämätön kaikkia muita elämänmuotoja ja -tapoja kohtaan – paitsi tätä kirjoittajan valitsemaa – että se oli suorastaan töykkäävä; korostanko, töykkäävä minun mielestäni. Äärimmäisyydet eivät aiheuta mitään muuta kuin muutosvastarintaa.

    Miksi kääntää tämä itseesi ja muihin ”ekohippeilijöihin”? Miksi kysymys pitäisi olla syyllistymisestä (aivan kuin jotakin negatiivista toisesta sanottaessa olisi aina kysymys kateudesta)? Omat negaationi ainakin nousevat aivan muista asioista, ja ne olenkin jo kuvannut. En tunne huonommuudentunnetta – en edes alitajuista – suhteessa näihin blogistien valintoihin, mitä tulee elintapoihini. En voi sanoa, että ”päinvastoin”, vaikka se melkein jo lipsahtikin. Sappeni kiehuu kirjoituksen johdosta, koska minun aivoilleni asian esittämistapa – anoppini on perseestä, sillä hänellä on katossaan tavallinen hehkulamppu ja jumaliste, kuusessakin valot – on väärä. Minulle se ei viesti mitään muuta kuin loputonta paremmuudentunnetta, jonka minä joudun kirjoittajaa (ja kommentoijia) paremmin tuntematta perustamaan sille, että luomupitoisessa kasvisruuassa on asteen verran enempi… no nätisti sanottuna ureaa. Sekö se on viimekädessä tärkein arvo ja arvokkaan ihmisen mitta; osaako sitä laittaa kahvinpurut eri laariin, kasvattaa salaattiyrttinsä ja taitella kestovaipan?

    Ja tämä ihan hyvässä hengessä. Sopii kuvitella hymynaamoja tuonne ihan niihin kohtiin, mistä se tuntuu uupuvan.

  23. Asta said,

    7 tammikuun, 2009 klo 10:35 pm

    nti Täti, puhut hyvin ja asiaa.

  24. nti Täti said,

    8 tammikuun, 2009 klo 10:44 am

    Voi tuska kun tuli pitkä postaus, sori, oli aika hankala arvioida pituutta tästä minipalkista (enkä tajunnut copypastettaa tekstinkäsittelyohjelmaan).

    Pähkinänkuoressa siis tässä, nämä johtoajatukset kun pulpahtavat mieleen vasta pitkien rönsyilevien tekstien lähettämisen jälkeen, mielellään puoli päivää myöhässä:

    Armollisuus itseä kohtaan ja koko ympäristön säästämisen kyseenalaistaminen ovat kaksi eri asiaa.

    Jälkimmäistä välinpitämättömyydestä, tietämättömyydestä, väärinkäsityksistä, reilusti poikkeavista arvomaailmoista tai mistä ikinä kumpuavaa kritisoitiin käsittääkseni blogitekstissä. Tulkinta, että ympäristövaateet astuvat kritisoimaan arkisen jaksamisen kannalta olennaista itsensä armahtamista, on puolestaan omiaan nostattamaan suurta vastustusta.

    Itsensä armahtaminen on muuten sitä tärkeämpää opetella, mitä syvemmällä on ympäristömyönteisessä toiminnassa ja mitä enemmän on jo tehnyt omassa elämässään.

    Voi kun on niin mukavaa tulkita ristiriitojen johtuvan väärinkäsityksistä. 🙂 Linjaerot, mikä vaikuttaa tarpeelliselta kenenkin mielestä, ovat toki todellisia.

  25. Selma said,

    8 tammikuun, 2009 klo 3:31 pm

    Söisimme enemmän kasvisruokaa jos joku kertoisi oikeasti maistuvia reseptejä.

    Käyttäisimme energiansäästölamppuja, mutta juuri joku ympäristöihminen sanoi radiossa, ettei ne ole sen parempi vaihtoehto.

    Pysyisimme kotimaassa koko vuoden (tai ainakin enemmän…), jos tässä armaassa maassamme paistaisi edes vähän enemmän aurinko (huom viime kesä).

    Olen tyytyväinen niihin pieniin muutoksiin joita meidän taloudessa on jo tehty (laskettu hieman huonelämpötilaa, siirrytty luontoystävällisempiin pesuaineisiin, kierrätetään melko monipuolisesti jne.). Jotkin, kuten yllä mainitut muutokset ovat sellaisia jotka haluaisin tehdä mutta niihin on joku este/syy. Toisaalta on muutoksia joita en edes halua tehdä; esimerkiksi autosta luopuminen.

    Mutta tietokoneen yritän sammuttaa vastedes 🙂

    Kiitos ajatuksia herättävästä bloggauksesta ja keskustelusta!


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: