Talviunille

Iän karttuessa talven pimeys ottaa enemmän ja enemmän voimille. Viime vuosina töissä pakertaessani toivoin usein iltapäivisin voivani ottaa päivätorkut. Välillä tuntui siltä, että voisin nukkua koko talven yli kuin karhu pesässään.

Marraskuun lopulla talvi käväisi Helsingissä, ja lunta tuli kerralla 30 senttiä, runsain lumisade kuulemma sitten vuoden 1961! Pyryn jatkuessa ja jatkuessa ja ikkunoiden peittyessä lumeen talvipesämietteet tulivat taas mieleen. Vauvan kanssa kotona ollessa olen voinut kömpiä vauvan viereen päiväunille, kun on väsyttänyt liikaa. Vauvelikin hymyilee herättyään iloisesti, kun näkee vanhemman vieressään nukkumassa. Se on kotona olon ylellisyyksiä kahdeksasta neljään -työssäkäyntiin verrattuna. Tämä talvi onkin tuntunut helpommalta kuin monet sitä ennen. Tiukkojen aikataulujen sijasta on voinut joinakin päivinä jopa ottaa rennosti, syödä kaikessa rauhassa ja lukea yhdessä katselukirjoja.

Toisaalta kotitöistä ei pääse kellon lyödessä neljä iltapäivällä. Yölläkin on oltava valmis paimentamaan ympäri sänkyä ryömivää vauvaa takaisin unten maille. Yhtenäisiä yöunia kaipaan jo kovasti niin itselleni kuin vauvallekin. Taito täytti juuri 7 kk, ja liikkuminen täyttää mielen niin täysin, ettei ryömimisinnosta näytä pääsevän yölläkään. On kuin potkupuvun sisään olisi ryöminyt muurahaislauma. Koskahan yöt rauhoittuvat?

-Piia

1 kommentti

  1. Laura said,

    2 joulukuun, 2008 klo 5:25 pm

    Kyllä niitä päiväunia tai pikemminkin torkkuja tulee toisinaan itselläkin otettua, tosin ei nyt ihan viikoittain enää. Lasten ollessa vauvoja olisin kyllä mielelläni uinaillut pesässä koko päivän minäkin! Joskus käy niin, että nukahdan kesken päiväunisadun, ja sillä aikaa kun minä uinailen, touhupeput puuhailevat jotain kiellettyä, kuten tonkivat lipastonlaatikoitani. Unentarve ei näytä riippuvan täysin vuodenajasta, mutta eniten tulee nukuttua päivällä juuri syksyllä ja kesähelteellä. Onneksi meillä lapset jo nukkuvat hyvin yönsä (ellei ole yskää), mutta olisi toki mahtavaa, jos nyt jo perhepedistä päästäisiin eroon ja tytöt nukkuisivat yön yli omissa sängyissään, jotka heillä siis on ollut jo pitkään. (Vanhin täyttää ensi kuussa 7, viimeistään kouluun mentyään tuskin enää kehtaa kömpiä viereemme keskellä yötä – toivotaan…)


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: