Lähimetsät uhan alla

Minulle soitti paikallinen asukas, joka oli saanut kuulla kotikaupunginosamme kaavoitussuunnitelmista. Hän kokosi joukkoja puolustamaan lähimetsiä ja koululaisten turvallista ympäristöä, ja pyysi mukaan asukastilaisuuteen. Lähistön öljysataman paikalle on tulossa uusi asuntoalue. Sitä ei kukaan vastusta, mutta asuntoaluesuunnitelmat ovat levinneet myös lähimetsien päälle. Alueen ala-aste on ollut turvallisessa paikassa tien päässä, mutta asuinalueiden laajetessa sen vierestä ollaan vetämässä läpiajotie.

Muutin iltasuunnitelmani ja lähdin mukaan kuulemaan, mitä kaupungin virkamiehillä ja -naisilla oli kerrottavana kaavaehdotuksesta. Keskustelun kohteena olevat metsät ja kalliot ovat minullekin retkiltä tuttuja, vaikka en ihan niiden vieressä asukaan. Olin jo ennen Taiton syntymää iloinnut siitä, että täällä Helsingissäkin on niin hienoja paikkoja, jonne pikkulapsen kanssa voi lähteä ulkoilemaan.

Asukastilaisuuteen koulun ruokasaliin oli kokoontunut yllättävän iso joukko kotimaisemiensa muutoksesta kiinnostuneita ihmisiä. Liityimme Taiton kanssa joukkoon, ja asetin hänet tuttuun tapaan kantoliinasta pöydälle pehmusteen päälle loikomaan. Kokoukset ovat sujuneet aina aikaisemmin hyvin, mutta nyt alkoi kitinä heti alusta. Yritin kaikki keinot, mutta huuto vain voimistui. Lähtemäänkään en päässyt, koska olisi pitänyt sitoa kantoliina ja pukea lapselle ulkovaatteet, ja siksi aikaa huuto olisi yltynyt vielä pahemmaksi. Keskityin siis hyssyttelemään ja hötkyttelemään Taitoa kaikin keinoin, ja seurasin samalla, mitä kotikaupunginosaamme suunnitellaan.

Eipä käynyt kateeksi kaupungin työntekijöitäkään. Illan aikana kävi ilmi, että kaavoitussuunnitelmat ovat edenneet kuin juna huolimatta paikallisten muutosehdotuksista ja huolella laadituista muistutuksista. Virkahenkilöiden yläpuolella on poliitikoista koostuva kaupunkisuunnittelulautakunta. Lautakunnassa kahdella suurella puolueella on yhden jäsenen enemmistö, ja sen voimin suunnitelmia on viety eteenpäin soraäänistä välittämättä. Yksi suunnittelijoista sanoi kyllä kertaalleen poistaneensa kaavasta kiisteltyjä rakennuksia, mutta kaupunkisuunnittelulautakunnan enemmistö oli vaatinut häntä piirtämään ne sinne takaisin. Vaalit ovat siis tervetulleet.

Kun tilaisuus viimein päättyi, sain sekä lukuisia ilkeitä kommentteja Taiton parkumisesta että tervetulotoivotuksia mukaan kaupunkimetsäliikkeeseen. Tiuskiminen vaivasi vielä nukkumaan mennessä niin, ettei uni tahtonut tulla. Tutustuinpa kuitenkin paikallisiin aktiiveihin (jotka olivat myös kohteliaan hiljaa häiriöstä), mikä tekee taas olon kotoisammaksi omilla nurkilla. Bussipysäkille kävellessäni lapsonen oli kantoliinassaan tapansa mukaan taas hiljaa kuin viilipytty.

-Piia

9 kommenttia

  1. ella said,

    lokakuu 18, 2008 klo 8:50 am

    Miksi vauva oli pakko raahata tuohon kokoukseen? Eikö jo olisi ollut lapsenKIN etu saada olla kotona ilta-aikaan aikuisten virallishenkisen tapaamisen sijaan. Kai lapsella isäkin on?

  2. OpppOptimistipessimistipppppppppppppppppppppppp said,

    lokakuu 19, 2008 klo 1:20 am

    Optimisti sanoi, että elämme parhaassa mahdollisessa maailmassa. Pessimisti puolestaan sanoi pelkäävänsä, että juuri niin on asian laita.

    Kasvukeskuksen kasvu on jotakin pelottavan hallitsematonta. Tai siltä ainakin tuntuu sellaisesta, joka seuraa sivusta. Rakennetaan metsä, lohkaistaan kulma Keskuspuistosta, tiivistetään reuna-alueita. Paikallisten asukkaiden muutosehdotukset suunnitelmiin ja huolella laaditut muistutukset niihin lähtökohtanaan paikallistason asumisviihtyvyys, eivät paina siinä päämäärähakuisessa toiminnassa, jolla halutaan taata kasvukeskuksen kasvu ja asukasmäärän maksimointi.

    Tätä ajattelua vastaan on kamppailtava kaikilla tasoilla. On uskomattoman sitkeä uskomus, että ”lisää veronmaksajia kaupunkiin” on patenttiresepti talouden turvaamiseen. Uudet asukkaat aiheuttavat myös kasvavia kuluja. On rakennettava lisää kouluja, päiväkoteja, sairaaloita, liikenneyhteyksiä ja muuta infrastruktuuria. Yhtä hyvin voisi ajatella, että kaupungissa jo asuvien asumisviihtyvyyden maksimointi ja palveluiden parantaminen olisi se paras resepti. Asukkaiden ja täällä työssä käyvien olot heikkenevät sitä mukaa kun nykyiset palvelut käyvät riittämättömiksi asukasluvun kasvaessa, kun säästetään kaikessa eikä investoida palveluiden pitämiseen riittävällä tasolla. Liikenneyhteydet kurjistuvat liikennemäärien kasvaessa ja ekologisuus unohdetaan. Pahenevat ruuhkat ovat suoranainen uhka terveydelle.

    Jos meitä ekologisesti ajattelevia olisi kaupungin johdossa riittävästi, mitään kurjistumista ei pääsisi tapahtumaan.

  3. Suvi said,

    lokakuu 19, 2008 klo 9:22 am

    Oman alueen kaavoitusta kannattaa tosiaan seurata ja jopa kommentoida! Meidänkin kotinurkilla tehdään ahkeraa täydennyskaavoitusta, ja välillä suunnitelmat ovat paitsi suorastaan typeriä, myös tuntuvat lukkoonlyödyiltä jo suunnitteluvaiheessa. Silti sain tässä ilokseni huomata, että aktiivinen osallistuminen on kannattanut, ja tärkeimmät pointtimme ovat menneet läpi. Tilanne vaikuttaa usein epätoivoiselta, mutta silti kannattaa yrittää!

  4. JOptimistipessimisti said,

    lokakuu 19, 2008 klo 1:35 pm

    Lähetin eilen kommentin, kuitenkaan sitä ei näy tällä palstalla. Näkyi vain kuittaus, että sen lähettäminen onnistui.

  5. Piia said,

    lokakuu 19, 2008 klo 1:35 pm

    Vauvelin isä on arkipäivät aika monen sadan kilometrin päässä töissä ja kotona vain viikonloppuisin. Hänelle on onneksi luvattu, että työpaikka siirtyy vuoden vaihteen tienoilla pääkaupunkiseudulle. Sitten helpottuu.

    Lapsi on useimmissa kokouksissa ollut ihan tyytyväisenä mukana. Onpa vaihtelua ainaisen kotona olon sijaan. Olemme käyneet myös perhekahvilassa, mutta Taito on herkkä melulle. Toisten lasten aiheuttama meteli saa aikaan säikähtäneen parkukohtauksen. Totutella pitää vielä lapsiseuraan.

  6. Piia said,

    lokakuu 19, 2008 klo 1:41 pm

    Optimistille: kommenttisi hyväksymislinkki jäi ylläpitosivulla mainoksen alle, enkä pystynyt hyväksymään sitä sen vuoksi heti. Pahuksen mainokset. Olen jo lähettänyt niistä palautetta ylläpidolle, koska en muutenkaan haluaisi blogata ekoasioista paikassa, jossa mm. mainostetaan kevytmielistä lentomatkailua sinne tänne. Mur!

  7. Optimistipessimisti said,

    lokakuu 19, 2008 klo 1:46 pm

    Ok

  8. Laura said,

    lokakuu 20, 2008 klo 12:30 pm

    Olen kerran käynyt kahden lapsen kanssa kokouksessa, jossa puitiin erästä lapsiperheisiin liittyvää asiaa. Todella asiattomia ja ilkeitä kommentteja tuli niiltä mummo- ja ukki-ikäisiltä, joiden luulisi osaavan jo antaa arvoa tiedostavan ja osallistuvan sukupolven kasvattamiselle…Uudelleen en mene lasten kanssa, ihan oman mielenrauhan vuoksi. Lapsilla oli kyllä ihan jännää, lelut oli mukana jne.

  9. Jaana said,

    lokakuu 20, 2008 klo 12:49 pm

    Usein kaupunkisuunnitelmat kuulostavat käsittämättömän lyhytnäköisiltä ja lähes hetken päähänpistossa tehdyiltä, onneksi ihan kaikki ei sentään toteudu. Olisi tärkeää saada niihin vaikuttaminen jotenkin selkeämmäksi asukkaille, sillä suoraan asukkaiden arkeenhan nuo asiat vaikuttavat. Eri asia sitten tietysti on, että tarvitseeko kaikkea naapurustonsa muutosta pitää pahana (en viittaa tähän tapaukseen)…
    Ja vielä vauvan mukanaolosta: Mielestäni on aika luontevaa ottaa vauva mukaan joka puolelle, mutta jos siitä on häiriötä, niin on myös kohteliasta poistua pidemmittä huudoitta. Voihan lapsen pukea yleensä kokoustilan ulkopuolellakin.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: