Kommuuni opettaa tavoille

Asumme mieheni Tompan ja vauvan kanssa kommuunissa kolmen muun kanssa. Olemme päätyneet tähän ratkaisuun sattumalta. Järjestelyn piti olla väliaikainen vain siksi aikaa, kun meillä on eri paikkakunnilla olevat työpaikat, mutta se johtikin yhteisille asuntokaupoille kämppisten kanssa toissa syksynä.

Kotoa muutettuani olin aika suurpiirteinen siivouksen suhteen. Kotona meillä oli niin paljon ongelmia, että siisteys oli vähäisempi huolenaihe. Pölykasojen keskelle muodostui polkuja niihin kohtiin, joista kuljettiin. Opiskelijakämppäni oli siistimpi kuin kotokoti, mutta siivoaminen oli satunnaista. Tompan kanssa kahdestaan asuessa siivosimme silloin, kun sotku alkoi häiritä liikaa silmää.

Vasta kommuunissa asuminen on tuonut omiin tapoihini kunnon ryhtiliikkeen. Siisteyden lähtökohtia on kaksi: Tavaroille on oma paikkansa, jonne ne pannaan käytön jälkeen, ja siivoaminen on säännöllistä. Voileipien tekemisen jälkeen olen oppinut pyyhkimään muruset pöydältä, ja kierrätystä odottavat lasiset mehupullot eivät enää loju viikkotolkulla tiskipöydällä. Roina ei jää niin helposti seilaamaan ympäriinsä, kun sen tietää haittaavan muitakin. Vaikka pikkuvauvan kanssa siisteyteen liikenevä aika on rajallista, toisille koituvan riesan välttäminen ajaa nipistämään aikaa jälkien siivoamiseen. Nolottaa jättää likainen kattila tiskialtaaseen, kun joskus on kiire.

Järjestyksen selkäranka ovat kahden viikon välein toistuvat siivouspäivät. Silloin siivotaan koko koti kerralla, ja kaikille jaetaan tehtävät omat toiveet huomioiden. Kahdessa tunnissa tulee valmista, kun yksi piiskaa matot, yksi siivoaa kylpyhuoneen, yksi imuroi ja yksi siivoaa keittiön. Tehtävien vuorottelu estää jälkien pinttymistä, sillä jokainen painottaa siivouskohdettaan vähän eri tavalla. Yhdelle kämppikselleni on tärkeää keittiön siisteys, minulle taas kiiltävä vessanpytty ja sormenjälkien siivoaminen ovenpielten ja valokatkaisijoiden ympäriltä. Siivouspäivän etu on sekin, ettei muulloin tarvitse miettiä, että kohta on imuroitava.

Luin tänään lehdestä, että peräti puolet helsinkiläisistä asuu yksin. Se on valtavan paljon. Suosittelen itsensä yksinäiseksi tunteville yhteisöasumisen kokeilemista. Iän mukanahan pariutumisen esteeksi voi nousta se, ettei enää osaa ottaa ketään jakamaan kotinsa päätöksentekoa. Yhteisössä toisten huomioon ottamista tulee harjoiteltua kaiken aikaa, ja illalla on kiva tulla kotiin, jossa on joku odottamassa. Jääkaapin ja olohuoneen jakaminen muiden kanssa myös säästää reippaasti sekä luontoa että rahaa.

-Piia

5 kommenttia

  1. Laura said,

    lokakuu 3, 2008 klo 8:20 am

    Mukava kuulla miten tuo kommuuniasuminen sujuu käytännön kannalta. Onhan sitä tietenkin itselläkin tullut asuttua opiskeluaika solukämpässä, mutta jollain tapaa se on kuitenkin varmasti itsenäisempää ja selvemmin säädeltyä kuin yksityisellä kimppaaminen tai yhteisen asunnon omistaminen.
    Siisteys on varmaan se ikuisuuskysymys kaikissa talouksissa, joissa asuu enemmän kuin yksi ihminen. Siistimmäksi on tässä tullut itsellekin opeteltua, lähinnä esimerkin vuoksi muille perheenjäsenille. Järjestyksestä on tullut minulle myös psyykkisen hyvinvoinnin ehto: kun ympärillä on kuin pommin jäljiltä, tuntuu etten pysty keskittymään mihinkään ja tunnen itseni jotenkin epäonnistuneeksi. Jatkuvaa rajanvetoa siinä, mikä on riittävä/realistinen siisteystaso ja mikä nipotusta, käyn päivittäin oman pään sisällä ja lasten kanssa…Eniten minua ärsyttää tämä tavaramäärä, sillä siivoaminen olisi helpompaa mitä vähemmän olisi paikoilleen pantavaa. Vaikka pyrinkin laittamaan säännöllisesti kaiken tarpeettoman kiertoon, ja pidän valtaosan leluista lukkojen takana lelunvaihtojen välillä, niin ongelma ei vain häviä. Ehkä kyse loppujen lopuksi meillä onkin siitä, että jälkiä ei siivota välittömästi, ja sotku on sotku, vaikka se muodostuisi mistä tavarasta tahansa.

  2. Piia said,

    lokakuu 3, 2008 klo 8:59 pm

    Kommuunissa asuminen on ihan erilaista opiskelijasoluun verrattuna. Soluasuminenkin toimi meillä hyvin, mutta välit kämppiksiin jäivät etäisemmiksi kuin nyt, eikä se ollut samalla tavalla koti.

  3. Lallu said,

    lokakuu 4, 2008 klo 1:49 pm

    Tuo siivouksen jakaminen olisi mukavaa. Meillä on avoimet ovet kaikille kavereille (ja sukulaisillekin), mutta ikävä kyllä he eivät ole täällä siivouspäivänä koskaan paikalla 🙂
    Mun mielestä on kiva tehdä ruokaa isolle porukalle ja on ihanaa, kun pöydän ympärillä on mahdollisimman paljon väkeä. 6-8 hengen ruokapöytä on meidän käyttöön liian pieni; yleensä jään itse pois pöydästä ja syön seisten.
    Miten te hoidatte ruokapuolen? Onko jokaisella omat ruuat vai teettekö yhdessä ruokaa?

  4. Piia said,

    lokakuu 6, 2008 klo 11:35 am

    Jokaisella on meillä omat ruuat. Tarjoamme kyllä maistiaisia toisillemme, etenkin jos joku leipoo isomman erän jotain hyvää. Yksi kämppikseni on myös sienestänyt paljon nyt syksyllä lähimetsissä ja jakanut sienisaalistaan meillekin.

    Olen miettinyt jo jonkin aikaa ruokapiiriin liittymistä porukalla. Siinä säästäisi samalla, kun ei jokaisen tarvitsisi ostaa luomuporkkanoita puolen kilon pusseissa (isommissa niitä ei kaupasta saa). Astiat sen sijaan ovat yhteisessä käytössä, muuten kaappitila loppuisikin pahasti kesken.

  5. Kati Vierikko said,

    lokakuu 6, 2008 klo 2:21 pm

    On tosiaan ikävää, että haluamme lokeroitua omiin pieniin koloihimme. Asun itse taiteilijatalo Lallukassa. Talossa aloitettiin remontti upeassa 30-luvun funkkishuoneistossa. Asunto jaetaan kahteen osaan ja kaikki vanha, hyvin säilynyt pintamateriaali heitetään menemään. Kaksi onnellista ihmistä saa omat pienet soppensa, jossa voivat ihastella uudelta tuntuvia ja tuoksuvia pintamateriaaleja.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: