Kantoliina pelastaa

Kahden kuukauden ikäinen vauvamme on seurallista lajia, ja on jo viikkoja jokellellut vastaukseksi ja hymyillyt innokkaana, kun hänelle puhutaan. Seurallisuuden kääntöpuolena hän ei myöskään viihdy yksin, vaan suu pyrkii mutruun muutamassa minuutissa, jos hän loikoo sängyllä ilman seuraa. Leluista ei riitä kauaa lohtua.

Olen muutamia kertoja käynyt yksin kaupungilla asioilla, ja Tomppa on jäänyt kotiin lapsen kanssa. Tuloksena on aina ollut lohduton itku äidin kadottua näköpiiristä. Isä kykenee muuten kaikkeen mihin äitikin, mutta rintaa hänellä ei ole tarjota suuhun vauvan pahan mielen yllättäessä. Hyväksi avuksi on osoittautunut kantoliina. Kun lapsen nostaa siihen tiiviiseen pakettiin ja lähtee kävelemään, hän rauhoittuu siihen paikkaan. Kaipa se muistuttaa kohdun turvallisista oloista. Toisaalta liikkeessä on myös pysyttävä, sillä liinassa köllöttely ei jostain syystä rauhoita kovin hyvin paikallaan seistessä.

Meillä ei vielä ole hankittu lastenvaunuja kaupunkiasuntoomme, mökillä on käytössä mökin vintiltä haettu vaunukoppa. Mielenkiintoista nähdä, kauanko pelkkä liina riittää. Ainakin neuvola- ja kauppareissut ovat sujuneet hyvin, samoin matkat kotoa juna-asemalle mökille lähtiessä. Olen vain yksin hiukan laiska lähtemään liinan kanssa liikkeelle, ja Tompan leveää rintaa vasten lapsi on myös liinassa paremman näköisessä asennossa. Suosittelen liinaa lämpimästi muillekin isille lapsenhoitoavuksi.

Liinaan kannattaa totutella vauvan ollessa mahdollisimman pieni. Meillä aloitettiin liinailu viikon ikäisenä. Nyt vauvalla on kokoa jo sen verran, että olemme alkaneet etsiä kehtosidonnan sijaan muita kantoasentoja. Kunhan vauva alkaa kannattaa päätään luotettavammin, päästään kokeilemaan, kuinka istuvassa asennossa matkustaminen onnistuisi.

-Piia

Kuvat:

Tomppa_ja_kantoliina.jpg
Kantoliinassa isäkin saa vauvan rauhoittumaan.

8 kommenttia

  1. Suvi said,

    3 heinäkuun, 2008 klo 7:29 am

    Kantoliina onkin ihmeellinen asia, ja erityisen ihana pienen vauvan kanssa! Miehiä se vaan jostain syystä usein jännittää ihan hirveästi, mitenkähän liina onkin saanut niin ”feminiinin” statuksen? Meidän isäntä kokeili pari kertaa liinaa, mutta päätyi lopulta kantoreppuun. Samapa kai tuo, kunhan asento on molemmille hyvä. Vauva ainakin nauttii repusta, ja tottahan taaperonkin pitää välillä päästä reppuun kun vauvakin kerran pääsee… 😉

  2. Emppu said,

    3 heinäkuun, 2008 klo 8:16 am

    Meillä sama ongelma – mies ei suostunut edes ajatteleman kantoliinan kanssa julkiselle paikalle lähtöä. Vain rintareppu kelpasi… Ehkä se on yleismaailmallista,koska eiväthän esimerkiksi Afrikkalaiset isät kanna lapsiaan liinan sisällä vaan pelkästään äidit…

  3. Laura said,

    3 heinäkuun, 2008 klo 11:48 am

    Onpa tosiaan upea uttu, että teillä kumpikin kantoliinailee! Miehiä varsinkin kantorinkka näyttää kiinnostavan enemmän. Minä en koskaan saanut sitä kantoliinaa hankittua, käytin vain vaunuja ja rintareppua. Seurallinen esikoinen on varmaan aika vaativa tyyppi joskus (joka päivä). Kokemusta on! Meidän vanhin lapsemme on edelleen se, joka vaatii eniten yhdessäoloa. Kyllä se temperamentti siinä varmasti näkyy. Tulee ainakin intensiivinen alku vanhemmuuteen!

  4. Lallu said,

    3 heinäkuun, 2008 klo 1:15 pm

    Meillä isukki käytti rintareppua ja minä liinaa. BB:n repussa vauva tuntui olevan niin irrallaan ja selkä tuli kipeäksi.
    Liinan kanssa tuli lenkkeiltyä paljon.

  5. Hanna said,

    4 heinäkuun, 2008 klo 4:03 pm

    Meillä miehen mielestä liinassa tulee liian kuuma. Kantorinkkaa emme omista ja rintareppuun en lasta halua, joten meillä siis vain minä kannan lasta liinassa tai kantopussissa. Ilman rattaita en silti tulisi mitenkään toimeen. Kaksi lasta + toppavaatteet + ostokset vaikka lyhyellä kauppareissulla (ilman autoa) tekevät sen, että rattaita tarvitaan vähintään tavaroiden kuljetukseen..

  6. Salla said,

    5 heinäkuun, 2008 klo 12:29 pm

    Meillä on 8kk tyttö, joka ei parin kilometrin mittaista kauppareissua rattaissa viihdy-joten äiti kantaa, edelleen 😉
    JA voi että on vastaantulijoilla hauskaa, taapero kävelee itse, tyttö matkustaa liinassa ja äiti työntää tyhjiä tuplarattaita 🙂
    Ihan pienen saa jo laittaa kyllä pystyasentoon, jos lonkat eivät aukea vielä leveälle, niin jalat mytyssä ja pää tuettuna olkaimen alla. Meillä ei kumpikaan lapsista ole viihtynyt kehtosidonnassa, vaan heti olleen pystyssä. Esikoisesta oli liina mukana jo synnärillä 🙂

  7. mie said,

    5 heinäkuun, 2008 klo 3:52 pm

    Meillä kyllä mieskin kantaa liinassa, ja meillä lapsetkin tykkää enemmän olla isän kannettavana kuin äidin!

  8. Maiu said,

    9 heinäkuun, 2008 klo 11:17 am

    Minä hankin naisellisen sävyisen liilan kantoliinan jota mies ei päällensä laittanut. Oli jo alkujaankin koko liinaa vastaan, joten en sitten edes miettinyt muita värejä, vaan otin sen joka minun silmää eniten miellytti. Mutta ollaan kyllä mietitty josko hankkisi sen ergo-repun, sitä mieskin varmaan käyttäisi, kuten monilla aieemin kommentoineillakin! 🙂


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: