Remontointia ja perhepeti

Lapsen tulo vaati hiukan muutoksia asumisjärjestelyihimme ja on tainnut venyttää kämppisten pinnaakin jo kevyesti. Aikaisemmin olimme varsin tyytyväisiä vanhaan huoneeseemme, vaikka parisängyn jälkeen huoneeseen ei enää paljoa mahtunutkaan. Yhteiset tilat ovat viihtyisiä ja keittiö kodin sydän. Lapsen myötä kuitenkin jokaisen asukkaan keskimääräinen tila laskee yhdeksästätoista neliöstä kuuteentoista, joten pitää katsoa, mitä se tuo tullessaan.

Vauvantarvikkeet ja hoitotilat vievät neliöitä. Päädyimme siksi muuttamaan kommuunimme sisällä hieman suurempaan huoneeseen, josta on lisäksi ovi toiseen kylpyhuoneeseemme. Tämä vaati melkoisen määrän valmistautumista ja netin myyntipalstojen vaanimista, kun koetimme hankkia tarvittavat Lundian hyllyköt ja erityisesti täyspitkät kaappien ovet.

Kaiken tämän kukkuraksi tilasimme tutun remonttimiehen asentamaan äänieristyslevyt sekä kattoon että uuden huoneemme seinään. Se on koko asunnon ainoa seinä, jonka takana asuu naapureita. Ideana oli hiukan leikata syntyvää melua sekä vaimentaa naapurin kännispäissään riitely, tai pikemminkin jankkaus. Aina välillä yltyvä: "Et varmaan tee!" "Varmaan teen!" -vuoropuhelu seinän takana saattaa välillä kestää tunteja, ilman että meille ikinä selviää mitä ei pitäisi
tehdä, tai halutaan tehdä. Oma suosikkiteoriani mukaan siellä riidellään lähinnä laitetaanko anjovista kännipitsaan vai ei. Kyllä maailmassa sopii olla edes jotakin harmitonta…

Lopulta pääsimme purkamaan isoimmat nyytit ja nyssäkät ja sulkemaan hiukan vääntyneet, mutta ah niin komiat, kaappien ovet. Nyt voimme taas keskittyä olennaiseen, eli Piian äitiyslomaan, loppujen vauvantarvikkeitten hankkimiseen ja minä raatamaan töissä.

Viikonloppuremontoijan hommat ovat ihan mukavia pieninä erinä ja sopivalla toipumisajalla, mutta myös hommien loppuminen tuntuu hyvältä. Kunhan nyt vielä hiukan hioo ja laittelee oven sulkimia ja hankkii hoitopöydän ja…

Pinnasänky mahtuu uuteenkin huoneeseemme huonosti, joten päätimme aloittaa perhepeti-kokeilulla. Pian nähdään, kuinka se toimii. Ainakin tuttu psykologi suositteli sitä hyvänä ratkaisuna. Onko kukaan muu kokeillut näin läheistä elämää uuden perheenjäsenen kanssa?

-Tomppa

Mainokset

10 kommenttia

  1. Annukka said,

    huhtikuu 21, 2008 klo 1:46 pm

    Perhepetihän on hyvä ratkaisu, ja lisäksi helppo. Vastasyntyneen herätessä syömään ei äidin tarvitse kuin kääntää kylkeä sen sijaan että nousisi hakemaan vauvan pinnasängystä.

    Onnellista loppuodotusta teille!

  2. Tyyliblogin Heini said,

    huhtikuu 21, 2008 klo 2:24 pm

    Meidän kolmas poikamme nukkui ensimmäisen vuotensa perhepedissä. Vauvansänky kyllä oli kyllä koottuna, mutta yhtään kokonaista yötä hän ei siinä viettänyt. Pinnasänkyä ei sitten edes koottu.

    Itse pidän perhepetiä todella toimivana raitkaisuna. Kolmesta lapsestamme tämä nuorin on nukkunut aina parhaiten ja rauhallisesti. Yöimetyksetkin sujui helposti, kun vauva oli jo valmiiksi vieressä. Jos meille vielä joskus lisää lapsia tulee, niin perhepetikäytöntö jatkuu.

    Reilu vuoden ikäisenä pojalle hankittiin oma lastensänky, joka tilanpuutteen vuoksi on meidän vanhempien makuuhuoneessa, sänkymme jalkopäässä. Hyvin siinäkin unet maittaa, mutta välillä poika kyllä kömpii itse keskellä yötä viereen. Joskus on jopa aamulla herätty niin, että pojan pää ja vartalo on vanhempien sänkyssä ja jalat roikkuvat omassa sängyssään 🙂 On se äidin ja isän sänky vaan niin turvallinen paikka, kun on siinä lähes koko ikänsä nukkunut, että kunhan vaan edes puolikroppaa saa kiskottua sinne, niin on taas hyvä jatkaa unia.

  3. Tyyliblogin Sari said,

    huhtikuu 21, 2008 klo 2:32 pm

    Meillä nukutaan ja on nukuttu perhepedissä. Olen kokenut yöt hyvin rauhallisiksi ja imetykseen en juuri herää. Yksi neljästä lapsestamme ei viihtynyt vieressä, vaan nukkui aina paremmin ”sivuvaunussa” eli omassa sängyssä parisängyn vieressä. Nyt 8kk vanha kuopuskin on muuttannut alkuöiksi sivuvaunuun ja jää viereen kun herää syömään.

    Suosittelen kokeilemaan! Perhepeti on turvallinen, kunhan ei ole liian pehmeä ja vanhemmat selvinpäin ja savuttomia. Jonkin tutkimuksen mukaan yhdessä nukkuminen myös vähentää kätkytkuoleman riskiä, kun vauva aistii äidin hengityksen lähellään.

    (Kaikki lapset ovat siirtyneet meillä pois perhepedistä pikkuhiljaa n. 2-3-vuotiaina.)

  4. Tyyliblogin Marika said,

    huhtikuu 21, 2008 klo 5:04 pm

    Meidän vajaa kaksivuotias on nukkunut vastasyntyneestä meidän välissä. Oma sänky lähinnä koristeena omassa huoneessa.. Itselleni tämä oli läheisin valinta. Nukun itse paremmi näin, ja ehkä oman osuutensa tekee se, että tyttö on aina ollut hyvä ja rauhallinen nukkuja.

    Meillä on suvussa riittänyt ihmettelijöitä, että eikö se lapsi olisi viimeistään silloin ja silloin aika siirtää omaan sänkyyn. Ja pah, eipä

  5. Tyyliblogin Marika said,

    huhtikuu 21, 2008 klo 5:07 pm

    .. Oho, edellinen kommentti karkasi. Mä en näemmä osaa tätä uutta läppäriä käyttää :). Niin siis, että isukkikin tykkää tuhisevan pikkuneidin kainalossaan pitää, niin miksi tästä toistaiseksi pois vaihdettaisiin.

    Kokeilkaa miltä se perhepeti tuntuu, toisille luonnollisin juttu ja toiset ei saa sitten itse nukutuksi, kun kuuntelevat lapsen ääniä tai pelkäävät kääntyvänsä unissaan lapsen päälle. Mutta eiköhän hyvin mene :-).

  6. Stine said,

    huhtikuu 21, 2008 klo 9:35 pm

    Meilläkin on vastasyntyneen kanssa yöt nukuttu perhepedissä, paljon helpompaa kaikille kun ei tarvitse kenenkään nousta imetystä varten. Nyt on jo kaikilla kolmella vanhemmalla omat sängyt ja olis omat huoneetkin mutta haluavat nukkua kaikki samassa huoneessa. Tosin joka yö joku heistä tulee meidän väliin… lapset siis 2, 5 ja 6. Ihan kohta syntyy pahnanpohjimmainen ja hänkin varmaan tulee taas nukkumaan välissä, ainakin ekasta syötöstä eteenpäin.

  7. eevuska said,

    huhtikuu 22, 2008 klo 8:33 am

    Kun itse olin pieni, meillä nukkui parhaillaan 6-henkinen perhe samassa pedissä ;)). Nyt itsekin olin suunnitellut tätä tyttäreni syntyessä, mutta hänpä oli niin kuumaverinen, että nukkui alusta asti paremmin omassa sängyssään. Vain kipeänä hän haluaa nukkua välissämme. Eli lapsestakin voi riippua, miten onnistuu. Vieläkin on hänen sänkynsä tosin työnnetty aivan kiinni meidän sänkyymme. Minusta perhepeti on luonnollinen asia ja luo turvallisuuden tunnetta puolin ja toisin :))

  8. Piia said,

    huhtikuu 24, 2008 klo 5:53 pm

    Onpa kivaa kuulla, että noin monella on myönteisiä kokemuksia perhepetijärjestelystä. Lapsiperheille markkinoidaan niin paljon kaikenlaista ”välttämätöntä” tarviketta, että on vaikea tietää, missä voi soveltaa helposti omaa ratkaisua ja missä ei.

  9. Susanna said,

    huhtikuu 25, 2008 klo 12:20 am

    Meillä perhepeti koostuu patjakokonaisuudesta, jossa paripatjan molemmin puolin on yhden hengen patjat. Lapset 5 ja 7 v nukkuvat reunoilla ja vanhemmat keskellä. Sänkyjä ei ole. Vielä eivät lapset ole halunneet pois ja kaikki nautimme läheisyydestä. On helppoa havaita sairaudet (mahataudit) ja hoitaa yöniistämiset, kun lapsi on vieressä. Omalla patjalla ei levotonkaan nukkuja häiritse muita.
    Vastasyntyneinä vaunukoppa oli vieressä ja alkuillan vauva nukkui kopassa, ensimmäisestä imetyksestä jäi pää kainalossani nukkumaan. Kun seuraavan imetyksen aika tuli, vauva masun päälle, kierähdys, imetys käyntiin ja äiti voi vaikka nukahtaa saman tien. Vauva jää syötyään jälleen kainaloon nukkumaan. Meillä molemmat lapset ovat nukkuneet todella hyvin ja rauhallisesti vauvasta asti. Suosittelen perhepetiä lämpimästi.

  10. Milla said,

    Tou 1, 2008 klo 11:19 am

    Meille perhepeti oli melkolailla itsestäänselvyys. Säästyimme vauvasängyn hankkimiselta ym. ja tiheään öisinkin imevän esikoisen imetys oli astetta helpompaa. Yönsä vähemmällä tissillä nukkuva kuopus puolestaan vahvisti tunteeni siitä, että esikoisen pätkittäinen nukkuminen oli temperamenttikysymys, mihin erillinen vauvasänky olisi ollut vain purukumiin verrattava ”korjaus”.
    Nukkumajärjestys on vaihdellut esikoisen syntymästä lähtien, tämänhetkinen nukkumajärjestys on seinästä lähtien kolmesta laverista muodostuvalla pedillä neljävuotias, isä, puolitoistavuotias, äiti. Suurin muutosta vaativa ongelma on se, että haluaisin mieheni nukkuvan minun vieressä, mikä taas ei sovi esikoiselle, ja minulle imetyskylkivammaisena ei tietenään sovi imettää ”väärältä” kyljeltä vaihtaakseni paikkaa kuopuksen kanssa ;D Muutoin olemma kaikki erittäin tyytyväisiä yhdessä nukkujia.
    Sitten sellainen käytännön vinkki, että sänky(patjat) kannattaa suojata ”kosteusvaurioilta” (monesti alkuaikoina heräsin joko maitolammikosta tai vauvan pissalammikosta…) ja tähän sopii hiostavan muovifroteen lisäksi paksu, huopunut villapeite lakanoiden alla. Lisäksi sängyssä kannattaa olla niin leveyttä kuin pituutta riittävästi, eli jos sänkyyn mahtuukin kaksi aikuista niin jo yksi vauva tie tilaa paljon taaperosta tai kahdesta puhumattakaan. Liikkuva vauva/taapero kääntyy nukkuessaan poikittaen vieden sen 70-80 cm tilaa leveyssuunnassa. 160 cm leveässä joustinpatjasängyssä vauvan ja taaperon kanssa – ei ikinä!
    Lavareille muuten siirryttiin siksi, että lattialla patjat eivät tuulettuneet, alkoivat kerätä kosteutta ja homehtua… japanilaistyyppinen futonin rullaus ei väsyneelle vastasynnyttäneelle äidille ollut ihan ensimäinen mielessä aamulla sängystä kömpiessä 🙂


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: