Minusta tulee vihreä isä

Vihreys on minulle tapa, joka ohjaa elämän monia päätöksiä ja erityisesti kulutustottumuksia. Vihreä vanhemmuus olisi tälle luonnollinen jatkumo, joka vaikuttaisi aluksi eniten juuri omiin valintoihimme vauvan varusteissa, vanhempainvapaitten jaossa sekä ajankäyttömme suhteen.

Olen 30-vuotias akateemisesti koulutettu ’kovan’ teollisuuden osanen. Alaisia kertynyt jokunen ja töitä aina enemmän kuin helposti pystyy tekemään. Projektiluontoisen työn takia isyysloma sekä vanhempainvapaa ovat hankalia aiheita työnantajalleni, mutta lopulta kukaan ei ole nostanut meteliä ’ylimääräisistä’ lomistani, jotka kesälle on merkitty.

Nuoruuteni luontoelämykset ovat pääosin partiotoiminnan ansiota, mutta varsinaisen heräämiseni koin vasta opiskeluajan alkupuolella. Tosin olin lopettanut lihan syömisen jo heti armeijan jälkeen, ja päätin myös elää ilman autoa opiskeluaikani, mutta pidin valintojani enemmänkin fiksuina kuin vihreinä.

Noista ajoista onkin jo vierähtänyt vuosikymmen, ja olen edelleenkin lihattomalla ruokavaliolla. Kalaa en milloinkaan jättänyt pois ruokavaliostani, vaikka vältänkin viljeltyä kalaa. Autoa en myöskään ole hankkinut, vaikka työmatkoillani käytän yhteiskäyttöautoa työpaikan kauemmas muuton vuoksi. Vältän lentämistä, jos sama matka taittuu sujuvasti junalla tai bussilla. Kun joskus joudun työn puolesta lentämään, lahjoitan sopivan summan mielestäni kannattavaan hiilidioksidipäästöjä vähentävään hankkeeseen. Viimeksi WWF:n sademetsäkampanjaan, jossa valtion arkusta lisättiin summaan nelinkertainen määrä kehitysapurahoja. Esimerkiksi joululahjoina antamamme 200 euroa moninkertaistui 1000 euroksi, joka on jo tuntuva summa sademetsää suojellessa.

Vaatepuolella kannatan joko kestäviä ja laadukkaita vaatteita, joiden voin odottaa kestävän käyttöä, tai kirpputorivaatteita, jotka ovat erityisesti mökillä erinomaisia työvaatteita, ja välillä käyttövaatteitakin.

Pyrimme syömään mahdollisimman paljon kauden kasviksia. Kesällä herkuttelemme itse kasvatetuilla juureksilla ja kasviksilla sekä luonnonvaraisilla yrteillä, kasviksilla, sienillä ja marjoilla. Ruuan valmistaminen itse kerätyistä aineksista on jokseenkin tyydyttävää, vaikka reseptejä välillä joutuukin korjailemaan. Toisaalta onnistumisiakin tulee vastaan ja uusien ruoka-aineitten löytäminen on ilo.

Sen verran olen myös joutunut kuuntelemaan liike-elämän aivopesua, että näen lapsen kasvattamisen omien vakaumuksiemme mukaan haasteena, mutta en lapsen oikeuksia polkevana toimintana. Katsotaan, olenko enää samaa mieltä, kun koetamme kasvattaa lasta lihattomalla ruokavaliolla tarha- ja myöhemmin kouluiässä.

-Tomppa

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: